Epätoivoinen tunnelma kappaleesta tarttuu hyvällä tavalla. Tahtoisin heti varustaa yhden miehen retkikunnan ja suunnata lähimmälle vuorelle. Välillä tosin pieni kumpu suomalaisessa metsässä saattaa kasvaa himalan vuoristoksi. Ja jopa tälle kummulle kiipeäminen onnistuneesti on kuin saavuttaisi unelmien pilvet ja jumalten taivaat. Kappaleen sanoma on selkeä ja herättää ajatuksien ryöpyn. Ja miksi on yleensä aina kiivettävä yksin?