ihme kyllä, kappaleesta tuli sellainen lego-pyramidi mieleen, jossa jokainen kerros on oma värinsä. mitä se sitten tarkoittaa:
* kappaleen rakenne on jotenkin 8-bittisen super marion tapainen. jos terävät kulmat voisi jollain tavalla poistaa, biisin oppisi kuuntelemaan eri tavalla (eli tarkoitan yhtenäisempää instrumenttirakennetta, enemmän ENEMMÄN syntikoita... ja todella paljon harmonicseja, jotta niistä saadaan oikein PUREVAN kuuloisia)
* värit saattavat tuottaa päänsärkyä. kappaleitasi seuratessa olen huomannut paljon vaihtelevia melodioita. suosittelisin kuitenkin (hardcoren ystävänä) yksinkertaisen melodian/äänen/distortionin kehittämistä ja näin psykedeelisen tunnelman luomisen. liekö minussa vika, mutta biisin seuraaminen on todella vaikeaa.
* legot on aina legoja. jotta legot säilyttävät mielenkiinnon, voi pienenpieni mallin muuntaminen olla toisinaan hyväksi... mutta mitäs sitä toimivaa kaavaa rikkomaan(?)

jos kommentti ihastuttaa, vihastuttaa, askarruttaa tai muuten vain aiheuttaa ???-elämyksen, ota ihmeessä yhteyttä. olen aina valmis puhumaan musiikista :)

ja haluan vielä muistuttaa, että vaikka kommentit saattavat tuntua rajuilta, tarkoitukseni on vain antaa rakentavaa kritiikkiä ja rohkaista, ei missään tapauksessa haukkua.

hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta

terv. ile

Haa, selvä hernepussisaoundi.

Biisin tahallinen "suttuisuus" tekee hyvää äänimaailmalle.
Samoin armoton nakutus jyskyttää otsaluuta mukavasti, pehemntää ajatuksia hajottaen ne olemattomiksi.

Kirkas osio muistuttaa onnenpäivistä, joita on harvassa, mutta niitäkin on, ne erottuvat juuri näin, tuosta suttumassasta.

olipas yllättävän jänskää. kyl soundeist tykkäsin joo, mut sais kyl vielki kovemman menon.

Hyönteisparvi, sähköä... Tämä voisi olla vaikka moderni versio kimalaisen lennosta. Jollakin tapaa aika dramaattinen teos. En ole mikään hardstylen asiantuntija mutta kyllä tässä kovaa mennään.

Jäätävät soundit.:)