Aattelin jo että nyt riittää rinki tältä päivältä...mutta pakkohan tää oli vielä kuunnella ku nimen ja genren ehdin bongaamaan ennen ikkunan sulkemista. Odotukset oli kovat mutta pettymyshän siitä seuras. Vaikka grindiä onkin niin ois ollu kiva saada paremmin selvää rummuista ja kitarasta. Ja odotin nokkelia sanotuksia, eihän ne sitten kuitenkaan sitä ollu...

Mitäs tästä nyt sitten sanois. Melkoisen suoraviivaista mäiskettä tehokkaat puoli minuuttia. Ihan hauska.

Nyt ei kyllä pysty sanomaan tästä oikein mitään. Kamalat saundit, suhinaa ja sihinää. Grindcore ei muutenkaan ole se mun juttu. Soitostakaan ei voi oikein sanoa mitään kun saundeista ei saa selvää. Sorii.

Hyvä rumpali! Hyvä meininki ja meno. Laulussa on tunnelmaa ja sanat tulevat sydämmestä. Kitarasoundi huippua. Jees!

Jytkettä kyllä löytyy viimesen päälle. En vaan tahdo saada sanoista selvää. :/

Kovaa tahtia, laulun artikulaatio hukassa, aina jotain positiivista pitää löytää ja tässä tapauksessa se on asenne, tsemppiä ja uusia vetoja odotellessa.

Mikä on tämän taideteoksen todellinen voimanlähde. Sympatiat Ari Koivuselle vai päinvastoin? Olen sanaton ja lievän hämmenyksen vallassa.

Lyhyt pläjäys, merkitys jäi vähän epäselväksi, nauha katkes yllättäen