Edellisessä kommentissa tulikin aika lailla kaikki mitä minulla on tästä sanottavaa, mutta kommentoimpa nyt kumminkin...
Erityisesti minua miellytti kolme asiaa: kappaleen loistava teemamelodia, joka varmasti jää pitkäksi aikaa päähän soimaan; yleinen tunnelma sekä rakenne.
Eipä minulla muuta, jatkakaa samaa rataa.

Oh. Tämä kappale on nimenomaan 'alkukantaista korpimetallia'; synkkää, tunnelmallista ja yksinkertaisiin rakenteisiin nojaavaa, ja vaikka yleensä näitä elementtejä käyttävät yhtyeet eivät mitenkään erityisesti loista omaperäisyydellään Burzumin palvonnassaan, on todettava, että varsin tyylikkäästi on tässä(kin) kappaleessa onnistuttu välttämään kliseitä. Laulu sujuu hyvin, melko perusrääkymistä mutta hyvää sellaista eikä hukuta millään tavalla musiikkia alleen. Lyriikat ovat hienot,
ja onhan se aina plussaa, että osataan peräti soittaakin. Kitaroissa oli jotain uskomattoman kaunista, kaiken kaikkiaan koko kappale heijastelee juuri sitä tunnetta, joka saa lähtemään jonnekin rämekorpeen toivoen kokevansa metsänpeiton.
Tällaista musiikkia ei edes Suomessa ole liikaa. Kiitoksia kovasti tästä, voi hyvinkin olla, että tuo albumi tulee tähän talouteen hankittua. Jään mielenkiinnolla odottamaan joulukuuta/sitä ajankohtaa jolloin rahatilanne antaa periksi...

Todella hieno biisi. Tunnelma on aivan uskomaton kaikkinen melodioineen ja sanotukset loistavia. Vielä päälle melko yksinkertainen mutta iskevä kitarasoolo nii voiko ennää parempaa toivoo. Kiitos tästä