Aikamoista avaruuspsykeilyä, oli kuitenkin aivan liian sekavaa minun makuuni.

onpa mystistä shittiä. tämä vaatii useamman kuuntelukerran auetakseen ja tuskin sittenkään aukeaa

tää on aikalail väärää musaa mulle.. kuullostaa vaa inspiraatiotulvalt, mut taitaa olla tarkotuski..

Ei ole totta, puolituntia kestävä kappale kommenttiringissä. Aika harvassa on varmaan ne ihmiset, jotka jaksaa kuunnella kokonaan. Jos tämä kappale ei sisällä ohjetta siitä kuinka tänään saan itselleni hankittua punaisen porschen tekemättä mitään, niin ei taida kärsivällisyys riittää loppuun asti. Sori. Näin viiden minuutin kuuntelun jälkeen ihan mukavaa avaruuskelluntaa ja muuta fiilistelyä. Osiin voisit laittaa kappaleen, kun se antaa siihen mahdollisuuden.

Ei helvetti. Aika kokonaisvaltaista settiä. Tälle on pakko antaa hyvät pisteet.

Oivalluksia tässäkin, mutta eipä jaksanut kokonaan kuunnella eli vähän karsimista peliin ja ne ideat sieltä esiin.

Jaa et tällänen. Onks ollu aika pitkää vai minkä takia tehdä puol tuntinen luritus? Tää oli mun mielestä todella huono. Tai en tiä onks siellä lopussa sit jotain mullistavaa, ku kyllästyin kuuntelemaan 15min. jälkeen..

aikas pitkähkö ja omituinen kappale. en jaksanut kokonaan, valitettavasti. ei mulle oikein toiminut.

Eikai tämmöistä jaksa selvinpäin kuunnella kokonaan?

Osittain ihan taitavaakin musisointia, mutta pääasiassa muistutti testinauhoitusta. Mahdollinen arvosana vaihteli aina asteikolla 5-8.. Kyllä tästä sitten loppujen lopuksi löytyi tarpeeksi pelastavia elementtejä jopa seiskaan. Kunnianhimoa ei ainakaan puuttunut. :-)

Jaahas. Mitähän sanoa kappaleesta jonka aikana ehtii käydä miespaskalla, eikä soitto ole edes puolessa välissä pyyhittyäni... Noh...

Tämä on tätä kultturellin porvaristoeliitin teekutsumusiikkia. Voisin olla kuin kotonani moisissa pirskeissä, jos en olisi näin tyhmä. Muutamia hyviä juttuja sieltä kuului kyllä seasta, mut en usko että oikein moni jaksaa tätä kuunnella niihin hienoihin pikku nyansseihin asti. Ainakaan kommenttiringissä. Tämä vaatii juuri sellaisen hillityn seurustelun pölinän, teen tuoksun ja mahdollisimman tympeän ilmapiirin toimiakseen. Nyt sellaista ei ole.

Biisien pituudet jatkavat kasvamistaan :) Nyt mentiin sen rajan yli ettei kyllä pystynyt kokonaan, vaan hyppimällä mentiin. 12:00 alkava pätkä toimi kaikkein parhaiten minulle, koska siinä oltiin jo aika lähellä sitä mitä odotankin musiikissa kuulevani. Liian vaikeaa kaiken kaikkiaan.

wow, i really like it. relaxing and gives atmosphere, good idea to invert some guitars tracks,and good idea in general.

Anteeksi nyt, mutta en kyllä jaksa kuunnella. Aina näitä samoja päättömiä häröilyjä (negatiivisessa mielessä) - ja vielä puolen tunnin biisi. Ei mene läpi.

Todettava tosin on, että tässä on todella paljon enemmän järkeä ja ideaa kuin muissa kuulemissani pätkissä. Tiivistämällä näistä osista olisi saanut kolme pirun hyvää biisiä, mutta tässä muodossa ei vaan tomi. Ihan kuin yrittäisi nostaa nukkuvaa kissaa - venyy ja venyy, muttei lähde minnekään.

wtf? space rock? noooooh, ei anneta pikkuseikkojen häiritä :DDDD ainakin "alternativeutta" löytyy (mikäli se on sana) :) voiko tällasta tosiaan kuunnella lähes puoli tuntia? ilmoitan kommenttini lopussa kuinka pitkälle jaksoin mennä.............2:35

Nyt on pakko sanoa, että genre on niin vieras, etten osaa sanoa mitään rakentavaa tai kehittävää, anteeksi. Ihan hauskalta kuulosti, mutta kyllästyin kuuntelemaan puolessa välissä, joten ei taida olla ihan mun juttuni... ;o) Mutta jatka samaa rataa, kuten sanottu niin ihan hauskan kuuloista, ja helppo kuvitella että joihinkin putoo ihan täysillä!

hieno nimi ainakin biisillä. ja mukavan jatsi alku. nyt kyllä kaipaa jo pikkasen muutosta. missä kannut? dammit. alko oikein mukavasti, mut sit ei noussut.

Tänne laittamasi teos on aivan liian pitkä suhteessa nykyajan hektiseen ja kiireiseen ilmapiiriin, missä minäkin mielelläni olen osallisena kaikkea muuta vastustamassa. Ei vaan ihan oikeesti olisit voinut joillakin indekseillä erottaa osia toisistaan ja sitten laittaa niitä tänne kommenttirinkiin. Vittu!

hehheh. hauskaa kun tulee puolituntisia vastaan kommenttiringissä. tässähän on aivan kiva alku. ääni kuuluu vaan liian hiljaa. plussat kitaroiden effekteistä. miinusta päämäärättömastä pianosta. plussat taas takaperin soittelusta, siitä tulee aina plussaa. mutta kappale liiankin avokäteisesti toteutettu

Leijailevaa hippimusiikkia. Oikein psykedeelliselle nuotioretkelle sopisi oikein mainiosti. Vähintäänkin mielenkiintoista. Kappaleen pituus vaan on melko huima. :p

Jotenkin sekopäinen sekoitus jazzahtavaa, bluesahtavaa omituisuutta. Tarvinnee omanlaisensa olotilan, jotta voi leijua fiiliksen mukana. Itselleni ei kyllä oikein tippunut sitten millään.

Electrical Shamanin helvetinmoiset saagat jatkuvat. Valitettavasti puolen tunnin biisi kommenttiringissä on aivan liikaa, joten tsekkaan teoksen muulla ajalla.

Enpä ole tähänkään genreen aikaisemmin pahemmin tutustunut, mutta hienoa että nyt saan tilaisuuden. Kappale lähtee liikkeelle mukavan rauhallisella kitaralla ja rentouttaa suorastaan. Meno muuttuu myöhemmin suorastaan progressiiviseksi ja kitara soittaa varsin makean kuuloisia kuvioita. Johtunee makutottumuksista, mutta pelkkä kitara samalla efektillä alkoi pidemmän päälle hieman puuduttamaan. Kappale näköjään muuttuu edelleen ja mukaan tulee syntikkaa. Tässä vaiheessa on hyvä todeta, että ompas pitkä kappale. Melkoinen urakka näin kommenttiringistä käsin, jos koko kappaleen aikoi kuunnella ;D. No yritetään...

Kitaraa on tilutettu ainakin omasta mielestäni taidokkaasti. Sisällöllisestihän tämä on melkoisen kokeellista tavaraa, omaan makuuni hieman liian. Flangeri ja wahwah toimivat sinäänsä ihan hyvin, mutta kun oli niiin paljon ja koko ajan, että aloin jo suorastaan heilumaan sen tahtiin. :) Soundipuoli toimii muuten, paitsi että välillä mukaan tulevat syntikat ovat vähän turhan kovalla ja ajoittain ääni pääsi särkemään.

Mielenkiintoinen kokonaisuus ainakin. Matka jonnekin avaruuden tuolle puolen, se tästä tulee mieleen. Täytyy kyllä sanoa, että ompa erikoista materiaalia.

29minutes... Sorry i can't be bothered to listen to it all. Skipped through it and it has some interresting moments, but generally it gets a bit tedious.

Vapise "Bluesia Pieksämäen asemalla" kestosi puolesta. Pitkä tämä on kuin pikajuna. Meno ei yhtä lujaa.
Äänet tulevat jostain avaruuden takapihalta, melko hallitsemattomasti soundeja vaihdellen. Kaipa tällekin tavaralle on ottajansa. Minua se ei valtaa mistään kohtaa. -mr-

Vai sellasta lekkeripeliä. Sanoisin, että kappaleen idean olisi saanut esiin hieman tiivistämälläkin. Ei taho kantaa ideat loppuun asti. Paikoin oikein kivoilla äänimaisemilla toteutettua.. noh, space rockia (?). Pätkäisyt välissä häiritsi, jos oli tyylikeino niin miettisin vielä sen käyttämistä. Kiipparijutuissa sais olla jotain muutakin ideaa kuin kolmisointujen sahaamista edestakaisin. Joku melodiallinen idea? Edes? Mutta kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ehkä tämä a) on helmiä sioille ja b)löytää vielä yleisönsä!

No johan oli häröä... :S Odotin tältä biisiltä ehkä enempi, mutta jäi vähän jotenkin kaukaiseksi...

Näitä biisejähän tulee kuin liukuhihnalta :) Ihan ihme soundeja oot kyllä keksiny, itelläni ei luovuus siihen riittäisi. Kuitenkin, yli 29min on kyllä liikaa.

tosi kivaa musaa, sointukuviosta tykkään, ja sooloilu päällekin kuulostaa hyvältä, luonnolliselta, vaikkei kaikki ole ihan tiukkaa soittoa. 3 minsan kohdalla tulee aika hyviä saundeja, kuin ois käännetty. Soundimaailma on jotenkin miellyttävä.
Musiikki on vähän päämäärätöntä, mutta tää sopii sellaiseen uneliaaseen mielentilaan todella hyvin.

Joo mä kutsun tälläisiä nimell "lost for reason, tapes."

Ei jeesus!! Hieman on kappaleella kestoa ainakin kun tulee kommenttiringissä vastaan!! Ja ihan hirveesti ei tossa ekassa kolmessa minuutissa tapahdu... muuta kuin kitarajamittelua ja pörinää. JA sitten mennään takaperin. Ihan mukavia saundeja mutta joutuu kyllä vähän suorittamaan pikakelausta, sori..
Tuli vaan mieleen että miksei näitä oo pätkitty vähän inhimillisempiin raitapituuksiin kun tässä selkeesti kuitenkin on ikäänkuin biisien vaihtoja väleissä?? Lähinnä tulis mielee että tää on joku efektilaitekokeilu tai jotain mutta jos tässä jotain muuta yhdistävää ideaa on haettu minkä johdosta tätä vois nimittää kappaleeks... niin tunnustan että multa menee ohi. Lähinnä näkisin tän jossain jossain avantgardebaarissa taustalla tai livenä miksattuna...

Pakkohan tästä on kymppiantaa aivan loistava!!

Upeaa, puolituntinen psykedeelinen avaruusrockooppera kommenttiringissä. Kuuntelin ihan loppuun asti. Kyllä tästä aika avaruudellisia ääniä irtoaa, lopussa oli juuri sopivan omituista krautrock-lsd-avantgardea, hienoa että joku tekee tälläistäkin. Melkein kuin kuuntelisi jotain kadonnutta sakslaista psykedeliarock-vinyyliä. Ajoittain ehkä liian terävät siirtymiset, kuulosti melkein kuin että joku levy olisi tungettu yhteen kappaleeseen.

Puolituntia päätöntä tilutusta vapun jälkeisiin apatiaan. Kuinkahan moni jaksaa kuunnella loppuun asti, voihan pituus olla tietysti silkkaa vittuilua:).

Ei oikeesti irtoa mitään sanottavaa, ja muutenkin tämä on tyylinen jo sadas biisi mitä sulta on tullut ringissä vastaan.

Haikeahkoa menoa. Välillä meno muuttuu pikkasen hilpeammäksi. Hauska Casio(?)soundi tuolla välissä. Kenties hieman liian taka-alalla. Wahwahia ja Flangeria on kyllä käytetty vähintäänkin riittävästi. Joissain kohdin toivoisi että sitäkin säännösteltäisiin hieman enemmän, vaikka mukava efekti onkin.
Totuuden nimissä pitää kyllä mainita että en luultavasti jaksa kuunnella tätä kappaletta loppuun. Aika hankala kappale muutenkin arvioitavaksi. Pitäisi olla sopivalla fiiliksellä mukana. Myöskin tällaisten kappaleiden sopivuus kommenttirinkiin herättää kysymyksiä. Siis tarkoitan yli 10-15 minuuttisten kappaleiden sopivuus. Olen vähän saanut sellaisen kuvan tästä kommenttiringistä, että ihmiset jotka tätä käyttävät eivät jaksa kuunnella kappaleita yleensä 5 minuuttia kauempaa. Noh, se siitä. Häiritsipä vain.
Olisi muuten kiva kuulla että miten tämä kappale on rakennettu. Tai kuinka iso osa tästä kappaleesta on soitettu improvisaatiolla ja kuinka iso osa sävelletty. Ja miten tämä on äänitetty? Osa kerrallaan purkkiin kerrallaan vai enempi osissa?
Jokatapauksessa sävellys pitää sisällään osia enemmän kuin mikään ihan lähiaikoina kuuntelemani kappale. Kappaleen "punaisesta langasta" en nyt osaa sanoa mitään kun en sitä sieltä löytänyt. Ehkei ole tarkoituskaan. Kuulostaisi että tässä on monta biisiä pistetty yhdeksi pitkäksi teokseksi. 9.25 kohdalla olevat kosketinhommat kuulostaa ihan hirveiltä.
Hyvinä puolina voidaan sanoa että tässä on lähdetty tekemään musiikkia aikalailla ennakkoluulottomasti.
Kappaleella on liikaa pituutta ainakin kommenttirinkiin.
Soundipuoli vaihtelee. Ihan ok soundit kauttalinjan. Palvelee tarkoitustaan.
Mitäköhän tässä nyt muuta.
Kuuntelin kappaleesta noin puolet kun en malttanut loppuun asti. Luulen että biisissä hyppely ei anna siitä kovin hyvää kuvaa joten en viitsi kelailla.
Kieltämättä vähän hämmennyin kun tuli tällainen vastaan.

usko tai älä, kuuntelin kappaleen alusta loppuun.

oli joo kokeellista kamaa, kenties vähän liiankin kokeellista. ainoa teema joka tuntui kantavan alusta loppuun oli se ettei täytetä tuuttia äänellä. jatkossa jos teet puolen tunnin kappaleen, se kannattaisi luoda hyvän idean tai kudelman päälle, sillä ilman moista toimivaa pohjaa ko nauhoituksen kuunteleminen vaatii rautaiset hermot ja tupakkatauon.

Kuuntelepa Herbie Hancockin Chameleon. 15min ja "tuntuu jäävän kesken".

Olihan tuolla jotain meneviä kohtia, mutta veikkaan etten viikon päästä tästä kappaleesta muista kuin sen että se oli helvetin pitkä.

Voi Juudas! Nyt se on sitten nähty: jollakulla on munaa tunkea kommenttirinkiin puolen tunnin mittainen biisi! Siitä propsit. Vai onko tuossa vaan jokin mp3-konversiossa aiheutunut virhe laskurissa? Se selviää vain kuuntelemalla koko paska. (Noin puoli tuntia myöhemmin tehty lisäys: kyllä, oli sen pituus ihan oikeasti noin pitkä.)

Kirjoittelen tätä kommenttia nyt sitten samalla biisiä kuunnellessani, koska pelkään että jos kuuntelen ensin läpi ja sitten yritän sanoa jotain, en osaa sanoa mitään erityisen fiksua. Toisaalta taas, nyt kyllä tuntuu siltä että mitään erityisen nerokasta ei irtoa biisiä kuunnellessakaan. Ainakin tässä kohtaa biisiä on joitakin sangen mielenkiintoisia äännähdyksiä: kitaroita, joita on joko käännetty takaperin tai soitettu reversedelayn kautta, en tiedä kumpi, mutta aina yhtä hauskalta se kuulostaa. (Sivuhuomautus: Vasta nyt huomasin, että biisin nimi on Space Cowboy _Ressu_, eikä "reissu".)

Jossakin vaiheessa biisissä sekoilee erilaisten kitaraäänien lisäksi ainakin hypnoottisia linjoja jauhava basso sekä aina toisinaan erilaisia, toisinaan hyvinkin riipivän kuuloisia kosketinjuttuja, ilmeisesti joitakin vuosikertaosastoa edustavia sähköurkuja? Osat seuraavat toisiaan ja tunnelmasta mennään toiseen. Suuria muutoksia dynamiikassa ei ainakaan vielä ole tullut vastaan, vaan pitkälti mennään kevyen ja kelluvan tunnelman varassa, kaipa se on genrelle ominaista. Rumpujen puute vaikeuttaa hieman tuota eri osien välisten erojen havainnointia, ja muutenkin tuntuu siltä että mikä tahansa kevytkin rytminen elementti olisi voinut olla biisille hyväksi. Mutta rohkea veto on tietenkin mennä tällainen matka ilman rytmisoittimia.

..jaa, no niin, ja juuri kun sain tuon kirjoitettua, alkoi tietenkin jokin kone puksuttaa komppia. En viitsi hienoa tajunnanvirtaani poistaa, joten jääköön tuohon tuokin teksti. Sanottakoon myös, että rumpujen mukaantulon myötä biisi sai hienoista selkärankaa osakseen. Myöhemmin rumpuja, tai mitä lie pahvilaatikoita siellä maanisesti piestiinkään, käytettiin hieman luovemminkin kuin pelkkää rytmistä tukea antamaan. Armoton vyörytyskohtaus kuulosti, no, erikoiselta. Jonkinlainen biisin kliimaksi siinä kai saavutettiin. Hämmentävää.

Tuotantopuolesta en sano mitään. Uskon vilpittömästi, että joko 1) tuotanto ei ole ollut biisissä erityisen merkittävä tekijä, vaan tarkoitus on ollut ainoastaan saada taltioitua ääniä tiettyinä hetkinä mahdollisimman autenttisina ilman minkäänlaisia etukäteissuunnitelmia, tai 2) kappaleen äänimaailma on tasan sellainen, miksi sen on taiteilija suunnitellutkin, jokaista pienenpientä häiriöääntä myöten. Ja eiväthän nuo kaksi vaihtoehtoa edes ole mitenkään ehdottomasti toisensa poissulkeviakaan. (Hei, nyt biisissä oli joku noin kolme sekuntia kestänyt osio. Loistavaa.)

Mitäpä vielä. Avaruudellisen kelluvan tunnelman vuoksi siis ymmärrän biisin nimeen liittyvän avaruusteeman. Cowboyta on tullut vähän vastaan hienoisten länkkärikitaroiden muodossa. Mutta Ressu. Se on jäänyt vieraaksi. Kenties se on vain nimi, ilman sen suurempaa semantiikkaa, jonka tarvitsisi biisissä mitenkään heijastua.

Lopuksi on pakko todeta, että eihän tästä jäänyt oikeasti yhdellä kuuntelulla mieleen kuin pikkasen hämmentävä tunnelma ja erilaisten ideoiden loputon hyöky. Uskoisin, että tämäkin möhkäle alkaisi varmaan aukeamaan useamman kuuntelun (ja nyt sitten puhumme todella monesta kuuntelusta) myötä paremmin - että saisi jotenkin muodostettua omassa kognitiossaan jonkinlaisen näkemyksen siitä, mikä biisi on: millainen kaari, miten osat suhteutuvat toisiinsa, mitä biisissä tapahtuu ja ennen kaikkea, mistä biisissä on oikeastaan kyse. Nyt se jäi aivan mahdottomaksi. Valitan. Mutta kiitokset ja kehut siitä, että testaat rohkeasti kommenttiringin venymiskykyä.

Kokonaisuutena todellista rakasta tai vihaa -kamaa, ja sehän on hienoa. Loppu.

kokeellista materiaalia..enpä saanut tästä kyl mitään irti