Vanhempi Katatonia tuli mieleeni. Erinomainen juttu. Rauhallista, tunnelmallista ja melankolisen kaunista. Biisi tuntuu aidolta. Ei mitään itseisarvoja. Tublabasaria kenties käytetty liikaa tietyissä kohdin. Kuulas kitaranvinkuna luo tunnelmaa hienosti. Hieno teos.

Haluan aluksi kertoa, että tämän kappaleen kuultuani
olin valmis lopettamaan oman biisienteko-prosessini,
joka on jatkunut jo kauan monin eri tavoin.
Ajan vieriessä myös ymmärrys kasvaa, mutta..

Miksi tehdä itse musiikkia, kun joku tekee jo tällaista?
Enkä tarkoita, että itse ajattelisin soittavani juuri
tätä genreä, vaan sitä tunnetta joka tästä kappaleesta
välittyy.. Biisin sävellys tukee täydellisesti sanoitusta,
ja päin vastoin. Melodiat, ohikiitävät maisemat.
Main-riffi on tuo aaltojen pauhu linnun
alla, kun tämä lentää yksin, surua täynnä..

Toivoisin tällä hetkellä eläväni autuaasti musiikin-
kuuntelijana, ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä
äänten tuottamisesta.
Kuin lapsi joka kuulee jokaisen sävelen
yhtä uutena, selvänä, kirkkaana,
linnun huutona sateen takaa.