Musta sanoitukset kulki biisissä ajatuksissa niin hyvin, että ei tarvinnut biisiin vokaaleja. Ja jos olisin tehnyt ne, olisi kaikki haukkunut Summoning-kopioksi siitä. Niin korkealta ideat lähti.

Taas on mielenkiintoiset sävyt kappaleessa. Hieman Falkenbachin tyylinen viikinkimaalailu introssa, ehkä myös Summoningia on kuultavissa. Kitarat on taas helevetin raskaat. Toistoa käytetään erittäin hyvin hyödyksi, kuten genrelle ominaista on. Piinaava tehoste se toisto, joka toimii usein hyvin tämänkaltaisessa musiikissa, niin myös tässä biisissä. Sanoituksiakin olisi tosin kaivannut mukaan. Muuten erittäin hyvin onnistunut ja tunnelmallinen fantsueepos.