Onpa raskaat askeleet kivienkelillä...
Ei ihan lentää liihottele onnea toivottelemassa näin painavilla soundeilla, mutta siltikin pysyy paikallaan ja on siellä, mihin on asettunut vahtimaan jotakuta, suojellakseen...

Synkeää, suloisen synkeää, uskomattoman monisävyinen silti kaikessa tummuudessaan.

Kaunista on.