Jos joku laulu on harmiton, niin tämä. ”Olen ongella, enkä mitään saa, Olen ongella, mua naurattaa”. Jos tällaista käy kritisoimaan, tuntee itsensä pahaksi ihmiseksi, kurttuotsaiseksi tosikoksi. No, otsani on aika kurttuinen.

Ehkä tällainen asiasisältö laulussa kaipaisi rinnalleen lisää hillittömyyttä itse esityksestä. Nyt laulu esitetään ihan perusmeiningillä, ikäänkuin tosissaan. Jotain jään kaipaamaan; Sepi Kumpulaisen vakavuutta, M.A.Nummisen hillittömyyttä tai ehkä jopa Ville Leinosen asiallisromanttinen tyyli riittäisi tuomaan noille aurinkoisille, mutta samalla myös aika laihoille riveille sitä lihasta, jota tehoava musiikkiesitys aina vaatii.

Valitettavasti aika ei riittänyt tällä kertaa laaajempaan Kilometritehtaan tuotannon analyysiin. Nämähän ovat myös kontekstikysymyksiä. Mutta vallitsevana tyylisuuntana pelkkä auringonpaiste on haastavimpia mahdollisia. Noin niinkuin kiinnostavuuden kannalta.