Tuo pitch-hihat-jutu on hieman siinä ja siinä, että onko se hyvä vai huono, ei oikein osaa päättää. Jotenkin turhan huomiotaherättävä kuitenkin, sillai, että muuta on siinä kohtaa vaikea seurata. Kaaoksesta tykkään, loistavaa. Taasen ihmisen ääni jää aika voimakkaasti taka-alalle koneiden ryskätessä. Hienoja pulputuksia ja muutenkin mukavan hapokasta menoa. Pärinästä ja kaaoksesta pisteet ja papukaijamerkit.

Tätä junttausta on tullut kuunneltua aika vitusti tässä parina päivänä ja nyt on pakko jo sanoa jotain. Aivan uskomaton tunnelma kiepuu koko tämän särjetyn todellisuutta hämärtävän teoksen ympärillä. Hieman samankaltainen kuin mitä Aborym esittää With No Human Intervention albumillaan, jopa vielä pidemmälle tämä on viety aggressiivisuudessaan. Erittäin harvoin tämän lajityypin musiikista innostun, mutta nyt ei voi muuta kuin hyväksyä se tosi asia että ulottuvuuksia on myös metallin nurjalla puolellakin. Tämä vie pois täältä.

Loistavaa musaa, jatka samaan malliin. Jesus christ, mother of god!!

Kone-golemeita? No mikäs siinä. Aikamoista murjontaa, kuten asiaan kuuluu. Sinänsä hyvä meininki ja fiilis jaksavat kantaa puoleenväliin asti mutta siitä pitemmälle meinaa kiinnostus lopahtaa vaikka tuleekin vaihtelua. Vaikka loppupuoli on energisempi ja rankempi, pidin enemmän alkupuoliskosta joka oli mielestäni varsin toimiva. Jos saundillisesti ajatellaan niin tokihan se on juuri sellaista kuin genressä pitääkin, jos näin voi sanoa.

Alku on asiallisen sotaisan kuuloista. alusta kasvaa hienoa hallittua metallikaaosta. Hienoa miten tuon jylläävän sirpaleisen särökaaoksen altaa puskee milloin melodiaa, milloin laulua. Äänimaailmasta tulee mieleen jotkut rankemmat powernoise kappaleet. Kappaleesta löytyy kiitettävästi vaihtelua ja kaikkein hienointa on että tämä hullu kaaos pysyy niin hallitusti koossa. Uskomatonta mylläystä. Korni tai ei, asiarunttausta.