Kuuntelen näytön paskoilla kajareilla joten en pääse uppoutumaan teoksen äänimaisemaan kuin lentokalakala veteen konsanaan (toisaalta minusta aitoon folk-henkeen se toteutus ei näissä soitannoissasi ole se kohokohta vaan se idea siellä taustalla, nuotit siis eikä äänet, ei sillä että äänet olisi paskoja, ne eivät vain tunnu itsetarkoituksellisilta) enkä myöskään pääse kokemaan mitään mitä viitsisi oikeasti kutsua bassoksi, mutta pälisen tähän jotain kuitenkin. Tämä on yksi hienoimmista biiseistäsi täällä mikserissä mielestäni.
[johtuen siitä, että] Kokeellisuus puree, homma pysyy mielenkiintoisena. Löytyy kaikenlaista vinhaa ja sitten yhtäkkiä kappale räjähtää. Bumm! Enerkiaa! Huima kehityskaari, yllätyksellisempi kuin vuoristorata.

Sillä tavalla ajatonta kummiskin.