Erittäin siisti toi arpeggiosaundi. Rummut pelaavat erinomaisesti, läskisti ja juuri sopivalla tavalla löysästi. Tunnelma on aika samanlaista kuin Bizarre-projektin (koko nimi on liian vaikea muistaa ja kirjoittaa aksenttimerkkeineen) biiseissä, ja se toimii koska on hyvin itsensä näköistä.

Puolivaiheissa tuntuu että biisi jää vähän junnaamaan. Tuli mieleen että jollain stereokuvan vääntelyillä voisi saada paljon mielenkiintoista aikaiseksi, ja sillä pääsisi tuosta staattisuudesta eroon. Jotain stereokuvaan vaikuttavia master-kanavan efektejä, stereon muuttaminen monoksi, tai jotain.

Loppu pelastaa jonkin verran tuota paikallaanpyörimistä, mutta kyllä tuli silti sellainen fiilis että tätä olisi voinut tiivistää tai vaihtoehtoisesti vaan lisätä tuon dropin jälkeen enemmän tavaraa. Nyt tuntui siltä että kliimaksi oli biisin alussa eikä sen jälkeen enää tapahtunut mitään sellaista joka olisi mitään tuon erinomaisen alun rinnalla.

Paljon hyviä juttuja silti, vaikka kritiikkiä tiputinkin.