Ai himskatti, tämä nykäisi samontein mukaansa jo alkumetreillä.

Ja rykäyksen jälkeen tullaankin niin rauhalliseen suvantoon, että yöuinti on paikallaan, onko täällä purppuramerta tai edes purppuravirtaa (tutkii karttaa)?

Jo vain, ja sitten tuo syke tasaa sykettä miellyttävästi. Jostain syystä tästä tulee mieleni villasukissa hymyilevät varpaat... Öööh, mutta tulee, se on mun pääni vaan tällainen.

Ja myrskyähän tämä enteili, ja tulihan sekin. Kaikkea maan ja taivaan välillä mukana tässä biisissä, monikerroksinen kokonaisuus.

Yönsininen helmi.

Äijä se hallitsee nämä trippailut musiikin mualimassa. Meikäläinen kyllä tavitsee ajoittain juurikin tällaista tavaraa kuunneltavakseen kaiken mäiskeen ja rokin keskellä. Tattis tästä hetkestä.

Jó nápot kivanok, itt Norman beszel tai jotain sinnepäin...tää olis sopinu budapestin yössä 1996 yhden pubi-illan alkuun (tai oikeastaan loppuillan puolelle ehkä sittenkin) Erzebetin kaupungiosassa, johon en olisi ikiniä osannut mennä tai ainakaan sitten pois tulla ilman paikallisen "the Doors" ryhmän ja asukkaiden avustuksella... nyt kyselen sohvan takana; How I can come out from here?

Kuulentässä "egovapaata" kamaa samaa mitä joskus Jimi Hendrix vainaa soitti jameissaan täysin riippumatonta mistään hienoa että tällasta suuntausta toteutetaan.

Jeh, lähtee kyllä mielenkiintoisesti liikkeelle. Levollista tunnelmointia. Tää on tällaista kosmista säteilyä, joka vie kuulijan hypnoottiseen olotilaan. I like that!