Helvetin hienoa! Ihan loistavat saundit ja toi mieleen kaikkea inspiroivaa tätä kuunnellessa:) Tosi kaunista!!

Monipuolinen kipale. En kyllästynyt oikeastaan kertaakaan biisin aikana, noi soolojutut on hienoja. Miksaukseen voi tietysti aina kiinnittää enemmän huomiota mutta kyllä tämä toimii näinkin. Sävellys on tärkein asia ja se on tässä viisussa hyvä!

Kyllä vain. ID:n (musiikillista) parhaimmistoa tämä. Itse sävellys on kyllä hienosti tehty ja biisi on monipuolinen, mutta silti eheä kokonaisuus. Voisi jopa sanoa että tasainen, koska mikään tietty osa-alue ei nouse päällimmäisenä ylös.

Biisi kestää myös mukavasti kuuntelua, ei puuduta. Yksi ID:n kestävimmistä kappaleista on siis kyseessä. Mitään mielikuvia biisi ei kuitenkaan herätä tällä kertaa. Sooloiluosuudet ovat varsin hienoja, varsinkin kohdasta 3:34 eteenpäin on aivan huippuluokan melodia.

Ja tämä kommentti ei ole palturia vaikka se onkin kirjoitettu aprillipäivänä. =)

Todella erikoista mutta toimivaa musiikkia. Ei voi olla tykkäämättä :D

Tämäpä kuulostaa ihan ältsin mageelta. Retromaiset saundit ja loistavasti taiottu tarttuva melodia. Tälle vaan ei voi antaa yksinumeroista lukua ;)

No jo on viisu! Kerto on jo harvinaisen tarttuvaa sorttia (jäi jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen takaraivoon nakuttamaan)! Loistava sävellys muodoltaan, hyvin kirjoitettua sointikudosta, näppärät stemmat, ovelia modulaatioita... Paras koukku lienee silti nuo ihanan nostalgiset tietokonesaundit. Loistavaa!

Hyviä ideoita, hyviä melodioita, mutta ei potki.
Toimii kyllä hyvin, mutta ei potki. Kappale vain ei tunnu terävältä eikä energiseltä vaikka melodiat sellaisia ovatkin. Tunnelma on kohdallaan, mutta lopullinen muoto ei kohtaa sitä. Miksaus on vähän puuttellista, pahin ongelma on, että kitarat kuulostavat vaimeilta ja jäävät taustalle. Rummutkin peittyvät kaiken muun alle. Chippisoundit tuntuivat ensimmäisillä kuuntelukerroilla tylsiltä, kaipailin arpeggiota tai vaikka PWM:ia. Nyt en tiedä, ehkä se piristäisi kappaletta, mutta on se näinkin hyvä. Alussa vaan hämäsi se, että tämä ei ole puhdasta chippiä.

Muuten ihan helvetin hienoa. Melodiat jäävät soimaan päähän ja musiikillinen anti on loistavaa. Ainut mikä puuttuu on tuotannollinen terävyys.

Hieman korviinpistävä sirinä melodiassa mutta muuten varsin oivallista ja oivaltavaa tämä. Tykitetään metallia ja chippiä niin täysillä että tiukempaa saa hakea. Yhä vain jaksan ihastella chippimusan ja metallin yhteensopivuutta. Muttapa... olisiko tässä bassoa hiukan liikaa? Tuntuisi siltä, menee hiukan inhottavasti kumeaksi jytinäksi paikoin. Sisällöllisesti, ideallisesti ja elementillisesti täyttä asiaa koko (harvinaisen sopivan) kestonsa ajan mutta saundia olisi voinut vielä vähän hioa. Lapsuusmuistoja Commodoren pelaamisen aktiiviajoilta (yhä omistan mutta vähän tulee pelattua) tämä(kin) biisi. Ja metallipuolikin sitä tiukkaa kamaa mistä penskana opin pitämään ennen kuin löysin elektronisen musiikin.

Chippiä heti alusta - varsin oivallista. Pidän suuresti.

Tosin kun nuo kitarat ja mut oikeat soittimet tulevat mukaan, niin alkaa kuulostamaan melko tuhnuiselta, eli miksaaminen kaipaisi vielä aika tavalla hiomista. Jotenkin noissa kitaroissa ei nimittäin ole terää vaan ne ovat sellaiset hyvin pehmeän ja suttuisen kuuloiset. Myös rummut ovat varsin pahvilaatikkomaiset saundeiltaan. Erityisesti bassorumpu on voimaton ja jää pahasti kitaroiden alle. Yleensä bassorumpuun onkin tapana miksata niin sanottua "napsua", jota yleensä etsitään kai lähinnä jostain 5kHz paikkeilta.

Machinae Supremacyn vaikutteet tässä on kyllä erittäin selvästi kuultavissa - ehkä vähän turhankin selvästi. Tosin Machinae Supremacy yleensä lisäilee kaikenlaisia efektejä aika vapaamielisesti Sid Stationin perään. Tavallaan virkistävää kuunnella tällaista perus-chippiä ilman efektejä kitaroilla höystettynä.

Jos tähän nyt vielä pitäisi tyylillisesti analysoida tuota chippivaikutelmaa, niin sanoisin, että japanilainen pelimusa on kyllä ollut tässä varmaan yhtenä kovana vaikutteena ja erityisesti Konami Kukeiha Clubin tuotokset. Tämä lähinnä tulee mieleen tuosta tietynlaisesta progemetallifiiliksestä, joka oli ominaista 80-luvun sekä 90-luvun alun Konami-kolikkopeleissä soivalle musalle. Muistuu mieleen myös Taiton kolikkopelit Outrun ja Afterburner, joihin väsäsi musat eräs "Hiro"-niminen japsisäveltäjä.

Tämä alkaakin itse asiassa kuulostamaan paremmalta joka kuuntelukerralla. :D

Oi, kuulostaapa hyvältä, kun on sotkettu tuollaista pelisoundia metalliin! Tykästyin tosi paljon tähän biisiin, ehkä just tuon peliäänen takia. Ja on tämä muutenki tosi hyvä. Olen pari kertaa kuullu radiosta jotain ruotsalaista bändiä, joka kans sekottaa nintendo commodore 64:sen ääniä metallimusiikkiin, mutta ei se silti paljoa eronnu siitä tavallisesta massasta. Tämä taas eroaa todellaki edukseen joukosta, eikä ole ihan sellasta perusmättöä, jota nyt Suomenmaassa on aika paljon syntyny.
Erilaisuudesta siis iso plussa, ja kivasta melodiasta. Ja lauluahan tämä biisi ei edes kaipaa, paras tämmösenä!

näitä lisää :D ihan vitun tykkei

Kommentoimaan käyn ma jälleen.. Sanotaan tämä nyt näin heti alkuun; ID:n paras biisi tähän mennessä imo. Hakkaa kaikki Doctor Ivanit, 8 Alas 21:set (vaikka onkin kolmeen kertaan Mikseri-soittolistallani) ja Turbo Sheepit.. Ei siinä mielessä että niissä olisi mitään vikaa, tämä vain rokkaa kovemmin. "Rokkaa sukat kanttiaallolle" :D

Loppupään sooloiluosuuksista pidin ehdottomasti eniten. Mainiota tilutusta sekä koskettimilla että kitaralla (ensio r0x).. Myös tuo 2:33:n "rauhoittumiskohta" iski minuun ja samoin teki palautuminen ankaraan tykitykseen siinä 3:05-3:07 välillä.

No en mene kirjuttelemaan turhuuksia enempää, mahtibiisi on, soittolistalle menee (saapi nähdä kuinka monta kertaa) ja arvosanaksi 10.

Nintendoheviä!
Haha, toimii.
Vaan minkälaista olisi paketti laulajan kera? Kokeilu ei ole ikinä pahasta, ja jos menee liian machinae supremancy -kopioksi(ja vitut!), niin lyriikat vaikkapa epäpuhtaiksi, taikkapa kasarina speedmetelinä.
Mitäpä tässä jatkamaan manipuloimista, tehkää näitä lisää !