Nyt on spaced out kamaa, tästä ei puutu kuin Sputnikin piipitys jostain välistä.

Kivaa kilinää introssa. Auts, rento helistelykomppi on oikein iskevä, koukuttavaa rentoutta. Kitaranujellukset eivät itselleni kolahda ihan suurimmissa määrin, voisi olla vaikka vähän lofimpi ja vieläkin kuulaampi soundi niissä. Epärockmaisempi. Bassosta sen sijaan tykkään kuin puurosta, hullu. Erittäin hyvä. Mukava fiilis tässä on, ajelehtiva - mutta enemmänkin semmoinen Grand Canyon -maisemointi kuin avaruus tästä mieleen tulee. Tausta elää hyvin, jonkinmoista ambienthenkeäkin on mukana. Kelpo veto, kitaroiden soundia kun olisi vielä vähän ruuvaillut, niin pomppaisi jo täysosumaksi. Nytkin erinomainen fiilistelyveto.

Alku on aivan selkeästi johonkin scifi-leffaan kuuluva! Hyvä melodia, haikea ja ylöspäin kaihoava. Kitarointi on taitavaa. Laulua en tähän edes kaipaa, se voisi jopa pilata tämän tunnelman. Hyvin tunnelmallista. Tämä voisi jatkua ikuisuuksiin. Kolmen ja puolen minsan kohdalla kyllä ihmettelin että mitä siinä tapahtui. Pluton kyyneleet ilmeisesti tippuivat maahan ja kuului etäinen tömähdys, tosin kirkas sellainen.

18 sekuntia oli menny, kun oli pakko kattoo, et kauaks tää kestää...
harkittua tunnelmointia. Helkutti, mähän pidän tästä. Bye bye Pluto...

Mukavaa rytmikästä komppia, leijuvan oloista kitaraa hyvällä soundilla. Hienosti sovitettua avaruusmusaa