Jes, lisää tämmöstä! Laulajan äänessä on jotain samaa ku Adam Levinen äänessä, ja kitarat soi niin nätisti että... Tää biisi pitää kyllä laittaa muistiin.

Pitemmittä puheitta tuttua perusbluesia.

Kun puhutaan Bluesista niin ei ensimmäisenä tälläiselle rokkarille tule tälläinen biisi mieleen. Pienen tutkimisen ja parin kuuntelukerran jälkeen taitaa siellä pilkahdella muutama bluesille ominainen kitarakikka. Biisin alussa laulu saa hienosti enemmän tilaa, josta johtuen edellinen kommentoija pitää sitä ehkä vähän laiskan tai tylsänä, olen eri mieltä. Tosin ensimmäinen kitaran liidiosuus toi valitettavasti mieleen kaikille tutun Volvo-mainoksen(toivottavasti säveltäjä et tykkää tästä kommentista kyttyrää). Myöhemmät liidit johdattaa biisiä eteenpäin hienosti mahtavan pehmeällä ja miellyttävällä saundilla. Asserin laulu on biisin alussa ilmeikkäämpää, tätä se olisi voinut olla biisin loppuun asti. Laulu hieman lässähti loppua kohti tai sitten se jäi mukaantulevien torvien varjoon. Muutamassa kohdassa Asserin äänen väri muistuttaa hieman Mike Pattonia (kun kyseinen herra malttaa laulaa maltillisesti), mikä on vain hyvä asia. Rummutkin on saatu hyvillä saundeilla purkkiin. Kokonaisuutena mielestäni biisi on 9 arvoinen suoritus. Hienoa! Tätä lisää.

Boz Scaggs-niminen herra fiilisteli 70-80 luvulla tämän tyyppisellä
otteella; tuli mieleen tuon ehkä vähän laiskan a-osan aikana.
1 minuutin kohdalla kertsiin tulee torvet, kitara ja urut hienosti
mukaan ja biisi lähtee lentoon.3:20 -> kitara vedättää komeasti
maaliin asti, hieno rakenne biisissä. Turhaa tekijä aprikoi asiaa;
kyllä tää minusta on bluesia! Jäi hyvä maku!