Toimii todella. Letkeää, hyväntuulista musaa todella viimeisteltynä tuotoksena.

Hyvä "viola"-tyyppinen lauluääni. Muistuttaa Niam Cavanaughin (Ire in ESC -93, -10) persoonallista ääntä. Tältä ääneltä olisi hauska kuulla kiljahtelevaa revittelyä. Hyvä saundi biisissä. Uskottava.

Niin, kitarasoolosta unohdin mainita edellisessä. Mukavasti rikkoi rajoja ja kapinoi perinteistä "kaks venytystä ja tilutus, toistetaan tarvittaessa" -kaavaa. Siispä nostankin nyt hattuni ilmaan hyvästä ROCK-soolosta :)

Joo, Biisi on kaikin puolin onnistunut sävellys ja erityisesti laulajan tekniikka lämmitti sydäntä. Toi genre... rock? Ehkä bossanova/Gospel jossa pyöreät reunat teroitettu :)

Häkellyttävän vahva laulaja, huomioon ottaen tuon kitaran soiton tuossa ohessa, Porcupine Treetä selaamalla löysin tänne, parasta tämänsuuntaista soljuvaa poppia mikserissä. Hieno mukaanraapaisu Steven Wilsonin tapaan tehdä musiikkia, noissa laulua tukevissa melodioissa ja kertosäkeeseen tulevassa rähisevässä kitarassa. Suhteessa PT:hen kappaleen ehdoton etu on se, että se tietää koska kannattaa lopettaa, ideat on hyödynnetty loistavasti juuri oikeaan hetkeen asti, jolloin toivookin olevan biisin vaihtumisen aika, tai uudestaan kuuntelun.

Lyriikoiden puolella ei mitään henkeäsalpaavaa, hyvää perus taustateeman luomista. Aika funk meininski jäi päällensä.

Kivaa poppirokkia, miellyttävän kuuloinen yleissoundi tosiaan koko bändillä! Ette oo ahtanu tähän biisiin liikaa kamaa, joka pilaisi koko biisin täysin. Ainoa asia mikä mua tässä häiritsi oli toi usein yllämainittu laulun hiljaisuus kertsissä, mutta se lienee täysin miksaustekninen ongelma. Kitarasoolosta ei myöskään meinaa saada selvää. On aina mukava kuunnella laadukasta musiikkia tältä nettisivulta, ja tämä täyttää vaatimukset :) Myyvän kuuloista kamaa.

Diggasin ihan pirusti. Laulajan ääni toimii täysi ja sovitus toimii enimmäkseen tosi hyvin. Säröskittan suhteen pitäis kyl munsta joko jättää se kokonaan veks tai sitten tehdä siitä päällekäyvämpi, silleen et se ei jää sinne taustalle puuroksi vaan tulee laulajan äänen kanssa ns.päin naamaa. Soolokaan ei loppupeleissä vakuuttanut, kenties jotain rauhallisempaa himmailua, tai sitten kokonaan pois.

Mut piruvie, tulkaa poriin keikalle ni lähen fanittamaan.

Hieno tunnelma biisissä. Laulu ei jättänyt kylmäksi ja sovitukset oli jees. Siistiä helinää kitaroissa.

Oikein hyvän kuuloinen kappale. Kertosäe ehkä vähän tyhjänpäiväinen ja ketosäe kuulostaa jollain tvalla hissimusalta.. viihdyttävää silti. positiivisessa mielessä tuli mieleen incubus paikoin, eli omalla tavallaan hienoa musiikkia. uskon kuitenkin että<pystytte vielä paljon parempaan.. Näyttäkää ne kynnet.. Me rakastetaan kynsiä!

hyvä hyvä. kuulostaa hienolta, mutta ei silti kosketa minua.

Hyvä ja terävä lauluääni ja hieno kitarasoolo!
Mun mielestäni on hyvä, ettei kertosäkeessä nössöillä
vaan kitaraa on tarpeeksi. Tukkoisuus on positiivista.
Biisi kuulostaa kaiken kaikkiaan hyvältä, mutta on ehkä
kuitenkin jotenkin .. noh.. tasainen.

Taikamatto kuljetti allekirjoittaneen Lemmenlaivalle, jonka yökerhossa hiljaisen ja rennon säkeistön aikana nuokkumaan alkanut, vahvasti päihtynyt kapteeni Stubing säpsähti hereille surisevan kertosäkeen pärähdettyä käyntiin.

Vaikka kapteeni alkoikin tässä vaiheessa antaa ylen juomaansa ohrakaljaa väkivaltaisen voimakkaissa ryöpyissä, oli tunnelma muuten edelleen leppoisa: kapteenin suusta loputtoman tuntuisesti pursuavan vaahdon hiljalleen alleen peittämä tanssilattia on täynnä yleensä ylettömän korrekteja, toviksi kireät roolinsa unohtaneita pukupellejä, jotka lopulta yön pikkutunneilla talsivat hipsivät tahmaisissa kengissään hytteihinsä irstailemaan.

Arjesta irtautuminen onnistui.

Hienosti kulkee biisi ja laulajalla oikein mukavan persoonallinen ja vahva ääni. Kieltämättä tuo Incubus jollain tavalla kuuluukin tuolta vaikutteista, mutta se on vain erittäin positiivista. :)

Hyvää materiaalia kyllä.

minun makuuni tylsähkö biisi. laulu liian alas miksattu ja aneeminen. mutta paskat siitä, se on vain minun mielipiteeni.

tämä on miellyttävän kuuloista, mutta jotenkin niin puuduttavaa että tekisi mieleni painua pehkuihin.
Tuo Alanis paistaa läpi ehkä hieman liikaa. Muuten laulussa oli omaperäisyyttä.
Soittimet kuulostivat lämpimiltä, mutta tylsiltä.
Kersi on huonompi kuin säkeistö.

tunnelma luo mukavan pilviin uppoamisen tunteen. mukavan rauhallista ja maalailevaa.

Oikein mukavan kuuloista musaa tämä tässä... Laulu on puhdasta, mutta ehkä aavistuksen verran liian "kova" saundi pilaa hieman, mutta oikein mallikasta. Harmonia toimii ja biisi on monen kuuntelun arvoinen. Täytyypä tutustua muuhunkin matskuun.

Kertsi menee hieman suttuiseksi kun tavaraa tulee melko paljon, muuten miksaus toimii. Solistilla on miellyttävä, erikoinen ääni. Näissä biiseissä on mukana kiva lämmin kellarihenki (ts. soundi) joka antaa tunnelmaa.

Biisista: Kivan keinuva verse, vaikka se pieni jokin viela ehka keinuvuudesta puuttuukin (se klisheiselta kuullostava "mika tekee hyvasta biisista mahtavan"). Soolokohtaan siirryttaessa laulu kuullostaa jotenkin silta, etta sen pitaisi viela jatkua - vaikka se ei niin teekaan. Jonkinlainen muutos tuon soolokohtaa edeltavaan versen laulumelodiaan voisi toimia. Sanat tuntuvat vahan junnaavan paikallaan. Kivan kuuloinen biisi, joka kuitenkin viela huutaa jotain lisaa.

Soundeista: Jakeriverin kommentteihin ehka eniten yhdyn. Eli soundi tosiaan tukkoutuu kun tullaan kertsiin (sinne tulee tuo soolokitara mukaan hieman turhaan?), mutta tuolla taitaa olla kaikista eniten yhteytta tuon "kovan" laulunauhoituksen kanssa. En tieda onko tuo haettu tuohon tahallaan, mutta joka tapauksessa biisiin voisi (ehka) sopia hieman "lampimampi" ja "lahempaa mikkia" laulusoundi.

Säkeistö tuo vahvasti mieleen bändin vaikuttajaksikin listatun Dave Matthews Bandin.

Omasta mielestäni kertosäkeen alleviivaaminen särökitaralla syö säkeistössä rakennettua hienoa tunnelmaa etenkin kun kertsi lähtee kokolailla saumattomasti säkeistöstä. Eli ne voimasoinnut on nyt siellä hienojakoisessa äänimaisemassa ja herkässä tunnelmassa kuin norsu posliinikaupassa. Voisi olla parempi ajatus käyttää kertosäkeessä hienovaraisempia sovituskeinoja ja tuoda särö mukaan vasta väliosassa/kitarasoolossa jolloin se parhaassa tapauksessa veisi biisin vielä uuteen ulottuvuuteen. Kertsin särökitara kun tuntuu syövän nyt myös väliosan räjähtävyyttä.

Biisi itsessään on hieno ja tuntuu vielä paranevan kun sen kuuntelee pari kertaa uudestaan. Samoin valtaosas sovitusratkaisuista toimii loistavasti.