...well somebody is lauhgfing there...

Melko mitäänsanomaton... Aina, kun tämä alkaa alusta, ajattelen, että nyt kuuntelen kunnolla, mutta sitten se vain aina unohtuu jonnekin taustalle soimaan.
Kokonaisuutena voisin sanoa tätä jotenkin hilpeäksi kipaleeksi; tässä on sellainen iloinen tatsi. Sanoituskista en sitten tiedä, koska en "osaa" kuunnella niitä. Siinäkin on sama juttu; minä vain unohdan, että nyt pitäis kuunnella.
Minulla on kyllä nyt melko huonot perustelut, mutta en osaa sanoa muuta. Kultaista keskitietä tämäkin taitaa seurailla; ei hyvä, ei huono. No, kyllä tälle kasin voi antaa.

Tässähän on täysin samaa fiilistä mitä Flying Matissa. Vokaalit ovat hienoa kuunneltavaa efekteineen ja 60-luvun happo rokki tulee edelleen mieleen.
Se akustinen "sooloilu" pätkä on helkutin hieno ja sen jälkeen tulevat itämaiset melodiat aiheuttivat kylmiä väreitä. Biisi on sopivan yksinkertainen eikä turhaa kikkailua harrasteta. Hyvä niin.
Tälläisestä ei voi kuin pitää ja kun valituksen aihetta ei löydy mistään niin... huoh... 10+

Onpa aika veikeä kipale, toisaalta lopun itämainen skaala tuo mystiikan tuntua, mutta silti hymynkare jää väkisin naamalle. Todella maistuva teos!
Tunnelma on alusta loppuun todella vahva ja mielestäni psykedeelisyys on oikein nautittavan positiivista, etenkin alussa.
Faniutuminen edessä jos muu matsku on samaa luokkaa =)

ahahah nää on hyviä! tavoitettu hyvin juuri oikeanlainen psykedelia... välillä melkein progressiivista. tämä aikaisempi kuvaus: "Laulaja kuulostaa melkein kuin laulaisi laivan kannella pienessä laitamyötäisessä keskellä sumua" pitää ehdottomasti paikkansa. todella onnistunut "merimies"-saundi...

Hiio-Hoi!

Tämä on juuri täysin sopivasti psykedeelistä. Ei liian. Sopivan. Aivan erinomainen biisi.

Musta liikaa äänen venyttämistä. Liikaa kaikua tai silleen. Toi acoustisuus on aina ihanaa ja miellyttävämpää siksi tää musiikki. Ensin luulin että ihan vitsillä varsinkin kun oli tosi hupsun kuulosta. Kuulostaa sellaselta suomalaiselta rakkauslaululta joka ei vaan toimi. En kuuntelis toista kertaa. :)

Hieno biisi. Toimii. Vaihtelua tarpeeksi. Lyyrassa hyvät saundit. Vivahteikas laulu ja seppele on pelkkää plussaa. Tulee mielee Velvet Underground jostain syystä. Ja Pink floyd. Jotain niiden väliltä yhden miehen tekemänä olisi mielestäni tarkka määritelmä tästä. Paskat.

Kun olin kuunnellu tätä biisiä viisi sekuntia huuleni kääntyivät ylöspäin. Mielestäni jotenkin omalaatuista musiikkia. Äänimaailma mukavan letkeä. Sopii hyvin kuunneltavaks kesällä hengailu biisinä ja tuo iloisen fiiliksen. Kilistimet alussa ja tuossa välillä mukava keksintö. Laulussa ei oikein mitään moitittavaa.

Tämä jäi seesteisyydessään tämän kolmikon parhaaksi kappaleeksi kokonaisuutena minusta, joten sanon siitä sanasen. Valitettavasti äänentoisotlaitteet eivät anna oikeutta puhua soundeista mitään, joten koetan keksiä jotain itse kappaleesta.

Mukavan keinahtelevaa, ehkä vähän folkhenkistä matskua, laulajan äänikin tuntuu sopivan tähän ihan kivasti vaikka onkin väriltään sellainen, mitä en yleensä hirveästi arvosta. Tähän istuu. Vaikea kuvitella mihinkään muualle. Soitot on myös mukavasti hanskassa, vaikkei tämä mitään teknisesti vaativaa olekaan. Ja miksi pitäisi. Keveä, keinuva tunnelma on tärkein.

Hieno kappale, johon olisin kuitenkin ehkä vähän lisää tarttumapintaa ja omaperäisyyttä kaivannut. Ei paha.