Kulkeepas nätisti. Kävelee ja kävelyttää jalkoja mennessään. Tunnelma ehkä enemmän The Grim Fandango -Pelistä kun Burttonilta. Ts. Piruilevan melankolisen hilpeetä. (jos asiaa voi näin kuvailla?)
Varsinkin tuo melodika(?) on upea. Jos musiikilla on huumoria, tämä on sitä.

Tämäpäs onkin nokturnaalinen teos. Timburton- henkistä, mielstäni.

Aluksi en kauheasti eroa aiempaan versioon huomannut, mutta onhan tämä nopeampi ja dynaamisempi. Tykkäilen kovastikkin. ^^