Alku kuulostaa oikein mainiosti siltä, kuin tässä olisi äänitetty jotain mahalaukun sisällä. Syntikat kuulostavat kautta linjan varsin miellyttävällä tavalla sairailta. Tuo "Give me the beat!", jonka jälkeen tulee lisää vielä pahempaa sekoilua, on aika hykerryttävän kuuloinen. Rummut ovat melko tavanomaisen kuuloiset muuhun materiaaliin verrattuna tässä kappaleessa. Tosin nuo synamelodiat ovat niin outoja, että se ei liene mikään "suuri ongelma" tässä tapauksessa. Pidän tietystä etnisestä vivahteesta kappaleen melodiikassa.

Miksaukseltaan tämä on ehkä jokseenkin tunkkainen. Matalat taajuudet siis vaikuttaisivat kasautuvan hallitsemattomalla tavalla. Ehkä kannattaisi testailla HP-filttereitä noihin synamelodioihin.

Miellyttävällä tavalla outo ja erilainen. Mahdotonta antaa arvosanaa.

Jeps, ehkä turhankin tunkkainen saundi, mutta ei se biisiä mitenkään huononna, ainakaan minun korvassani. Hullu biisi tämäkin ja ehkä juuri siitä syystä niin hyvä - tai ihan miten vain. :P Melodiat on sopivan hirveitä, ainoa positiivinen puoli oli nyt tällä kertaa tuo bassolinja ja rummuttelukin oli ihan perusrassailua. Voisi olla hyväkin biisi... vaan ei ole... en edes tiedä miksi aloitin kuuntelun. :D Mutta pakkohan se viihdyke on jostain repiä ja tällä kertaa saan kaiken tarvittavan tästä. Lisää, kiitos, nämä vain paranevat entisestään. Ja tuo "Give the beat" -lausahdus ei sopinut niin ollenkaan soppaan mukaan, vai mitä siinä sitten sanottiinkaan. Jaa, ja naurua vielä lopuksi, no menkööt. Voisi olla hyvää automusiikkia kuitenkin, juuri sellainen rakennekin. Hmm, mitäs vielä. Kuuntelenpa vielä huvikseni toiseen kertaan, josko biisi paranisi. Ei, ei muutosta, mutta tästä on hyvä parantua.

Tällä biisillä viirasi taas päässä ihan kiitettävästi. Äänimaailma oli jokseenkin synkeä ja tätä kuunnellessa tuli mieleen että jos sattuisi ahdistamaan, tämä voisi syventää ankeaa mielentilaa entisestään. Mutta vaikka tämä olikin jokseenkin masentuneen ahdistuneen vainoharhainen teos, pinnan alla oli kuultavissa jotain varsin iloista ja riemastuttavaa. Biitti oli moniulotteinen ja mukaansatempaava, bassokuviointi loi kaikelle mielipuolisuudelle kestävän pohjan ja tuo kaiken päällä seikkaileva syna oli kaikessa epävireisyydessään kaikenkaikkiaan ihQ. Lopun vokaalisamplet olivat varsin mukava yllätys ja kokonaisuudessaan tämä oli erinomaisen hurmaava teos. Ainoa mistä voisi kitistä on se että tämä oli vähän tunkkainen... kansa kaipaa EQta!!
(HW oli tätä kirjoittaessaan ihan selvinpäin, oli oli, uskokaa pois)