Whoa!

Wohooos, kunnolla rutisee. Rauhallisemmat kohdat tulevat jännästi vaivihkaa, niitä ei huomaa ennenkuin Kovempi meno taas tulee takaisin. Keskikohtaa lähestyttäessä tulee ihme säätämistä kehiin. Hienoa. Säätäminen on tärkeää. Hypnoottinen luuppi, erittäin. Loppuu silleen että vähän kuin lähdettäisiin pois paikasta jossa tuota ääntä kuuluu, ja se jää sinne luuppaamaan ikuisesti vaikka kuuntelija on poistunut. Eka kuuntelukerta oli kuitenkin jostain syystä vaisuhko kokemus, mutta toinen kerta jo paljon mieluisampi. Kolmas kerta muuttaakin käsityksen biisistä jo aika mukavaksi, vaikka vähän jäi kaivelemaan jonkun lisähienouden puute.