Vaikutteiksi mainituista artisteista tässä kohtaavat Mr. Bungle ja My Dying Bride, joskin jokseenkin harvemmin kuultuna soppana. Loppupään hiljaisen kohdan käheän tunnelmallisesta laulusta tulee mieleen Disco Volantelta löytyvä mestariteos "Carry Stress in the Jaw", vaikka kyllähän tässä kaikin puolin mennään aivan omilla linjoilla. Ei teitä pääse turhan banaaleista ratkaisuista syyttämään!

Ihan mielenkiintoinen soppa, mutta pelkkä eksoottinen yhdistelmä ei jaksa kiinostaa kovin pitkään. Kaipaisi myös mausteita.

Seki äijä oli varmaan hauskaa. Huumorissa on sellainen ongelma, että laulu kertoo sinertävän punaniskaisista jorinoista ja retropelaamisen pointittomuudesta.

soittotarkkuutta kaipaan...aika progressiivinen ote, mutta mikäs siinä ku nitoutuu kivasti yhteen. miksaus vaan sillee vielä, että saa jotain selvää.

Määritelmä alternative metal sopii tähän todella hyvin. Alku/väliosat kuulostaa lähinnä joltain hevisoundeilla soitetulta jazz/ska meiningiltä. Loppu onkin sitten humppaa..

Täytyy sanoa, että örinävokaalit yllättivät aivan täysin.. Putosin melkein tuolilta, mikä on hyvä asia. Omaperäinen soundi oli tässä biisissä...

Muuten on hienoa tuollainen vaihtelevuus, mutta ehkä turhankin hilpeää menoa tähän hätään. Saundit ovat melko suttuiset, mutta eipä se hirmusti häiritse. Muuten melko kiva sävellys.

Normaalista örinämetallista biisin erotti hienosti elävöittävät rytmitunnelmat Stevie Ray Vaughan-tyylisestä rock-funkista ja disco-poljennosta aina perinteisimmlle linjoille. Muuten varmasti soitettua perusmättöä. Örinän kyllä vaihtaisin "normaaliin" rakaan laulutapaan, mutta menee näinkin.

jännittäviä elementtejä sisältävää metallia. alkuriffittelyn aikaan en uskonut kyseessä edes olevan metallin. vaan oli se sitä sittenkin. mielenkiintoinen juttu!

Onpas kummallinen hybridi erilaisten genrejen välillä. Jää vähän kiero fiilis tästä. Yleinen soundi on jokseenkin epäselvä. Olisin mieluummin kuullut tämän biisin kahtena eri versiona, jossa tyylit olisi eritelty. Jazz-kikkailu ja mörinä erikseen. Toisaalta tämä on omaperäisempi ratkaisu ja jää paremmin mieleen kuin tusinamörisijät ja tusinajazzarit...

huhuh tässä tulee mikse(ri)d fiilikset. letkeä alku ja sitten yhtäkkiä örinät päälle. ehkä kuitenkin pitäis duunata kaks eri biisii tästä. silloin toiselle antaisin kasin ja toiselle kutosen. no, mutta ehkä tässä on kuitenkin idea. hmm hmm

Erittäin omituinen yhdistelmä mörinää ja jingle kitaraa. En oikein tiedä mitä ajatella tästä, mutta eipä oikeastaan säväyttänyt. Kaikki on jotenkin liian yksinkertaista. Tuntuu kuin olisi haettu jotain uutta... ihan mitä vaan uutta. Piste sille että ainakin tämä on erilainen.

Kyllä pystyy kuulostamaan mukavalta. Alun notskikitara meininki on mukavan hauskaa!! ja sitten päälle kunnon murina.

hyvä biisi mut en digannu vokaaleista, turhan monotonista öräytystä...makuaisoja.Funkimpi kitara-osuus ja mätöt väliin kolahti hyvinniin.

Aika sekava paketti, funk-kitaraa, "Surmaajaa", örinälaulua, jazzhenkisiä rumpuja, jne. Ainakin tämä on vaihtoehtoista muulle mikserin metallitarjonnalle.

Hyvä ralli hyvillä soundeilla. Toimiva perus paketti joka etenee hienosti.
Tila soundi ja upeat kaijut pitkin matkaa. Stereokuva iso ja tuo elävyyttä hienosti. Mielenkiintoinen sovitus ja esitys tapa myös C-OSA VARSINKIN POIKKEEAA EDUKSEEN LINJASTA. HYVÄ

Tässä yhdistettiin varsin omintakeisella tavalla doomsday-henkeä ja iloista hippijamittelua. Kuunnellessa hymyilytti ja irvistelytytti samaan aikaan niin että loppujen lopuksi naama ei tiennyt mihin suuntaan vääntyisi ja alkoi naurattaa. Siis ei biisi vaan oma reaktio. (tuo oli kehu)
Toistoa oli siinä määrin että oli helppo ottaa esiinnnousevasta ulokkeesta kiinni ja lähteä mukaan siiheen salaiseen paikkaan johon biisi halusi viedä. Matka oli erinomaisen viihdyttävä ja sen kestäessä kuulija tunsi vastustamatonta halua päästää ilmoille kilhakan vuoristoratahihkaisun.
Soitanto oli totuttuun tapaan varsin sujuvaa mutta soudipoliittisesti tästä löytyi vähän sitä paljonpuhuttua tuhnua. Mutta siinäpä ne kritiikin aiheet sitten olivatkin. Kyllä minä teistä vieläkin tykkään.

Niinpä lopulta jäävät ne jotka asuivat jo ennen meitä.Itse asiassa noi tekstit on sittenkin hyödylliset olla, varsinkin kun operoimme
vieraalla kielellä.Heleät kitarat ja mörinä laulu on jännä risteytys.Jotenkin toivoin että oisitte vieneet sen vielä pidemmälle
ilman säröö koko biiisi,ehkä ensikerralla...

Mielestäni kahden tyylin yhdistäminen ei oikein toimi tässä, biisi kuulostaa sekavalta. Puhdas laulu on jotenkin epävarman oloista. Örinää/murinaa olisi kaivannut enemmän, se on parasta biisissä! Nyt välissä jammataan sitä samaa riffiä monta kertaa hieman puuduttavallakin tavalla, saavuttamatta kuitenkaan (tavoitteena olevaa?) psykedeelistä fiilistä. Osaatte soittaa, mutta biisissä on parantamisen varaa.