Tuo kantava riffi oli siinä määrin komea että aloin jo toisen kierroksen puolivälissä miettiä saisiko sen irrotettua kokonaisuudesta, revittyä omaksi, itsenäiseksi olennokseen ja laitettua luuppaamaan hamaan ikuisuuteen asti. Ei sillä että tässä biisissä olisi mitään vikaa ollut, se riffi vain oli tositosi hieno...
Taas kerran minua kiusasi tavattomasti se että koko ajan kuului kilinää. Saattaa olla että minussa itsessäni on joku salainen komppipeltiallergia mutta tuossa rauhoittumiskohdassa teki oikeasti mieli huutaa kun kauniinkuulaan tunnelman murhasi kilinkilinkilinä. En sitten uskaltanut kun mummot nukkuvat mutta mielessäni kirosin tulikivenkatkuisesti sillä vaikka siinä kilinässä olikin trikki poikineen, se tuli minun ja kitaroinnin väliin varsin hermostuttavalla tavalla mistä olen varsin sydämistynyt.
Kokonaisuus oli (tässä kohdassa minut säikähdytettiin ja jouduin kuuntelemaan yhdeksännekin kerran) melkomoisen painava. Ahdistavansorttinen. Mikä on hyvä asia.
Luin sanatkin. Olivat aika hienot. Runolliset ja moniulotteiset.

onks iha bort sellanen idea et on kaks laulua kokoajan ja sit se toinen ihan selkeesti ylempää melkeen kirkumalla.Vois toimii jos jaksaa treenaa ja nauraa iteleen aluks entiä miks tuli mielee teijän kohalla ehkä tää on muutenkin kerrokseöllista...ja tieteski ku teil on jo se ujo toinen ääni...mut vetäkää se överiks...omaks jutuks.

En pidä koko genrestä. Kuulostaa live-äänitykseltä, vieläpä.