Pakko sanoa, että en ole oikein koskaan päässyt power electronicsiin sisälle, mutta kun nyt näitä kisabiisejä käyn läpi, niin jotain lienee pakko kommentoida. En oikein tässäkään pääse mihinkään tunnelmaan sisään ja vaikea välttää ajatusta, että tämä olisi luotu hakkaamalla koskettimia ja lisäämällä efektejä, vaikka ajoittain sävellyksestä kyllä kuulee, että jokin oikea luomisprosessi tässä varmasti on ollut taustalla. Anteeksi nyt tällainen ymmärtämättömän kommentti tähän väliin.

No nyt on metkaa kamaa. Ikään kuin sotilas parantumassa hullujen huoneella. Päässä piippaa granaattien kuulovauriot ja sodan metallit kolisee vieläkin takaraivossa. Huumeita ja lääkkeitä pumpataan koko ajan lisää sotilaaseen, jota ei voi mitenkään muuten auttaa. Sodan painajaiset tulevat myös väkisinkin sotilaan uniin.
Makeesti piinaava tunnelma!
Hyvällä tavalla hämmentävä!

Alussa assosion vahvasti Imagine dragonsien maailmaan. Jäin vähän kaipaamaan jotain aukaisevaa melodiateemaa tai vaiheistusta piisiin. Sotatunnelma välittyi.

Tää on just tällast tekniikkaa mikä hajoaa viidakkoon kun vähän tulee mutaa, ja sit riisi ja mustat pyjamat vie voiton. Autocorrect yritti et pukamat ja se alleviivaa kantani.

Jotain scifiä tässä on. Vaaran tunne tulee myös esiin. Tunne, että kaikki ei ole todellakaan hyvin. Suunnaton pahuus ottaa kohta vallan. Muukalaisiako kenties, vai droideja.

Jos Silent Hill pelistä tehdään sotaan sijoittuva versio niin tämä on just oikea biisi soundtrackiltä. Eipä sillä kyllähän tällaiset ahdistavat tunnelmat menee sodan alle ilman Silent Hilliäkin. Tämä oli minusta toimivampi kokonaisuus kuin kesäkisa biisi, koska fiilis ei pomppinut laidasta laitaan. En löydä tästä sinällään mitään vikaa toteutuksesta.

Olen edellisen kommentoijan kanssa sama mieltä, että jotain perin neuvostoliittolaista tässä on. Mikä on tavallaan kiehtovaa, oltiin sitten tshernobylissä tai jossain asetehtaalla. Mittareiden lukemat vaan pyörii silmissä. Tämähän on äänimaisema, ja taideteoksena sellaisenaan otettava. Tää on kuin kraftwerk ilman popelementtiä, ansaitsee kehut.

Kyllähän tähän absraktiin äänimaailmaa kuulija pystyy lisämään sotaisia mielleyhtymiä. Myös jonkinlainen neuvostoliittolainen tieteiselokuva käy mielessä. Kuuntelin juuri tuossa NINiä, niin ehkä tässä sittenkin kaipaisi myös biisiä mukaan, meinaan sellaista industrialhenkistä pauketta.

Tässäpä äänimaailmaa alternative lyhytfilmin taustalle. Tällainen äänikollaasi kyllä parhaassa tapauksessa inspiroi myös "oikean" musiikin tekemiseen. Sillä fiiliksistähän musiikissa on useimmiten kyse.
Ihan lupaavaa, jatka valitsemallasi tiellä.

Onhan tämä aika erikoinen virsi. Vastaavaa äänikokeilua on tullut täällä kuunneltua joskus aikaisemminkin ja nämähän ovat oikein omiaan virittämään aivosoluja pimeille kierroksille. Jotenkin päässä vaan kehittyy maisemointia tuon "musiikin" mukaan.

Oikein mukavia äänivalintoja sinänsä. Kuten edellä mainittua niin toisinaan jopa ahdistava fiilis tästä tulee. Itselle tulee väkisinkin mieleen jonkun kauhuleffan taiteellinen kohtaus, jossa leikkaus on sairasta ja nopeaa ja epäselvää. Kokonaisuudessaan aika piristävää kolinaa ja kilinää. Annan tästä jopa numeron. 8+

Rupuisilla paskakajareilla kuunneltuna kappale on jotenkin viehkon särkevän oloinen. Melodisen ja harmonisen oloiset kalkatukset menevät mukavasti sekaisin vihlovan ja äärimilleen kiristetyn äänivallin kanssa. Kappale tuntuu (ehkä juuri näitten kajareiden takia) kovin ohuelta, ehkä enemmänkin jonkinlaiselta koesalilta kuin massiiviselta ja jylhältä tehtaalta. Kenties kyseessä onkin jonkinlainen sosiologinen tutkimus jossa ihmiset suljetaan kolkkoon ja tehdasmaiseen tilaan. Tunnelma on melkein autenttinen, mutta historian tuomaa painoa tässä pseudotehtaassa ei tuntuisi olevan. Ihmiset eivät kuitenkaan täällä viihdy sillä tehdas ei ole mukava paikka. Metalli kirskuu yhtälailla, oli sitten kyseessä uusi rautajalostamo kuin ensimmäisestä maailmansodasta selvinnyt helvetinmylly.

Kappale lähti kovin laiskanoloisesti liikkelle, mutta loppua päin sai siivet alleen oikein kunnolla. Lopun melkein kakofoniaksi asti nouseva kirskuva ääni tuntui erittäin hienolta ja jopa massiiviselta. Tämä jatkuva kasvu kappaleessa antaa anteeksi heikohkon alun joka ei meikäläiseen iskenyt kauheasti. Varsinkin tuo katkonaisen oloinen ujellus taustalla tuntui häiritsevältä tekijältä, eikä niin missään hyvässä mielessä. Sen äkilliset hiljenemiset nappasivat mielestäni liikaa huomiota. Sama oikeastaan koskee noita muitakin äkisti sammuvia ääniä. Hiljentyessään ne eivät tunnu kovinkaan tehdasmaisilta, ennemminkin juuri muovisilta ja keinotekoisilta.

Mutta, kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja loppua päin hyvinkin tunnelmallinen äänikollaasi. Kyllä tätä kelpaa kuunnella enemmänkin kuin sen yhden tai kaksi kertaa. Kappaleeseen upotettujen jopa harmonisten äänten käyttö on mukava lisä kirkskuvaan ja vihlovaan äänimaailmaan ja nostaa reippaasti kappaleen pointseja ainakin miekäläisen kirjoissa.

Jeps. Ahdistavaa tunnelmaa löytyy kyllä ja omituista soundia. Tuo metallitehdas tästä kyllä todellakin tulee mieleen. Todella häröä settiä. Pikkusen liian häröä mun makuun, mutta ihan mukava oli tälläinenkin pläjäys läpi kuunnella. Avartaa taas katsomusta, mutta harmittaa, että ymmärrystä ei niinkään paljon löytynyt aivan tämän suuntaiselle kaaokselle. Tuo yks vinkunasoundi tästä ehkä eniten jäi mieleen, pikkusen niinku sellanen vinkuna, kuin jos korvat rupeis soimaan jonku lujan pamauksen jälkeen. Todella samantapainen soundi. Mielessä pyöri tuossa kuunnellessa muutama pelikin, esimerkkinä mainittakoon vaikka silent hill, jossa oli aika friikkiä settiä paikoitellen. Täytyy sanoa, että nyt tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, ettei järkevää kommentoitavaa osaa nostaa esiin. On tämä sen verran erikoinen setti.