Hyvin tummiin maisemiin keskittyvää dronehuminaa. Viekää meidät hiljaa ikkunoista siivilöityvien ilta-auringon valonsäteiden läpi. Täällä ei ole ketään mutta kaipaus on silti kaukana. On mielikuvia joita syntyy loputtomiin eikä niitä voi pukea sanoiksi. Kuin valossa leijailevien pölyhiukkasten tanssi unessa.

Kuin putoaisi pohjatonta kuilua maan uumeniin, kuin painajaisessa – on vain painottomuuden tunne, kokonaisvaltainen pimeys lukuunottamatta satunnaista peruskallion vilahdusta näkökentän laidoilla. Uumenista kaikuvan huokailun ohella peruuttamaton hiljaisuus, kognitiivinen hukkumiskuolema, henkinen rigor mortis, identiteetti purkautuu säie säikeeltä. Kaoottisia, jäsentymättömiä muistonretaleen välähdyksiä. Hallusinaatioiden perunateatteri, kosmisen kaliiberin ylittävä tyhjyyden ja unohduksen tunne, vajoaminen alimman tajunnantason ohi sensoriseen deprivaatioon. Kuvioita, valoja, vihoviimeisiä, keinotekoisia havaintoja vailla tulkintaa.

Kuolemanmusta aavikko, jossa ei ole valoa, ei silhuettia horisontissa, ei erotettavaa rajaa taivaan ja maan välillä, ei käsitystä suunnasta. Murheellisen kylmä ja karkea tuntemuksen häivähdys jalkapohjissa, luitasyleilevä viima, nonverbaalisten kuiskausten valtameri, kaikenkattava pysähtyneisyys. Pakokauhun rääkynä, joka ei löydä ulospääsyä, vaan jää risteilemään pään onteloihin päättymättömään kierteeseen. Psyyken viimeinen kipinä nielaisee itsensä, vaipuminen prenataaliseen regressioon, sikiö ilman kohtua.

Kahlitseva ja kiehtova... "post-tonaalinen äänikollaasi", jonka herättelemiä ajatuksia minun on vaikea tavoittaa sanoin – ylläoleva näennäisen kuvaileva paskamyllytys jää heikoksi yritykseksi.

Todella, todella hienoa!

Sööttiyttä.. Tummuutta... Itämaisuutta... Hidasta aavistavuutta... Odotuksen tunnelma... Velloo paikallaan loputtomassa samuudessa, jossa samaa hetkeä ei näy kaikesta samuudesta huolimatta.

Vähän pyöreää, mutta kaunista. Talo jossa on kulmia on särmäkkäämpi.

Mitenkäs en ole tullut aikaisemmin tutustuneeksi tämän projektin tuotantoon? Äärimmäisen kaunista ja lipuvaa tunnelmointia! Juuri tällaisesta ambientista pidän ja hyvin vastavaantyyppisiä maisemia yritän rakennella. Hitaasti, raukeasti ja mielikuvia muodostaen kuulija liu'utetaan läpi maiseman, joka tuo mukanaan tuntuja tulevaisuudesta, menneisyydestä ja kaukaisuudesta. Tässä on avaruuden tuntua, toivoa ja harmautta. Sävyjä ja tuoksuja. Äärimmäisen vahvaa ja syvää musiikkia. Harmonisuus on sopivasti piilossa, mutta kuitenkin läsnä.

typo tuli -.-

hyvin tehtyjä saundeja pyöritellään. paljon tavaraa pienessä tilassa eikä särje yhtään, aika mukavata.. "hän tunsi kuinka veitsi lävisti hänen vatsansa ja koko kurja hänen elämänsä pyöri silmiensä edessä synkistyvän taivaan alla"... :D tai jotain.. jonkunlaiseen jännitysleffaan saattas sopia hyvinkin näin genreä vähän tuntevan perspektiivistä.