Toimii hyvin "happoihin" asti, sen jälkeen katoaa kyllä idea (schranz/tekno). Eli homma kuntoon niin, että levitetään ensimmäinen minuutti koko biisin matkalle ja lisätään pari kikkailua sekaan. Muuten kyllä toimivaa särörunttausta.

Raakaa pumppausta pienillä suvannoilla 5 min ajan.. toimii!
Erittäin suurena säröfriikkinä olen sitä mieltä, että kickiä olisi voinut säröttää ehkäpä vielä enemmänkin, mutta kyllä se näinkin toimii, sillä se nyt on vain makukysymys. Muuten soundipuoli oli erittäin hyvä.
Melodiaa tästä ei löytynyt, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Hapotteluja sen sijaan löytyi ja vieläpä erittäin maukkaita sellaisia. Nostatukset toimivat mahtavasti ja se huuto-sample oli kuin tehty tähän biisiin.
Kyllä tämä biisi on jo fanituksen arvoinen.

Tehokas lähtö, joo. Mietin hetken, että oisko tuohon voinu laittaa jotain jännää ambienssia ja sitten joku "jännempi" nostatus. Ensimmäisen ihanan happoisen äänen nostattama melodia ei oikein tunnu sopivan biittiin, tulee hiukan ristiriitainen olo. Ekassa hiljennyskohdassa hapot hieman oikeuttavat itseään, karjahduksen ja fillin kanssa vääntelehtivä happo on ihana juttu. Ai että diipimpi linja päälle biittiin? Jeah, toimiihan tuo, bassolinjan puutteessa kolinaa alataajuuksille, kolina on hyvä, das gut - kuten lidlissä lukisi. Biitti venkoilee ja vääntyilee biisin aikana mukavasti, mutta tuo melodioiden ja biitin yhteensopimattomuus jäi hiukan vaivaamaan. Ei yhtään huonoa silti, oikein mukavaa tekno musiikkia kuunneltavaksi.

Lähtee makeasti. Jyystöä<3 Mukavaa kikkailua...mutta initiaalinen acid ei alussa iske. Eikä näköjään jatkokaan. Ymmh, liikaa melodiaa. 3:49 kohdalla jatkuu mäiske oudosti, pitäis varmaan kuunnella pari kertaa että osaisi suhtautua oikein tuollaiseen outouteen. Joo, en tykännyt acideista ollenkaan, mut mäiske iski. 6½ joten eiköhän se 7 oo.

Kylläpäs on kunnon hakkaamista alusta, melodian tullessa meininki muuntuu ehkä turhankin melodiseksi(kuten Björklund jo sanoikin), mutta eipä se kova runko siitä pahemmin pehmene. Säröitys on kohdallaan ja hapotuskin on juuri ja juuri taustaan sulavaa, joka tekee biisistä niin mielenkiintoista kuunneltavaa. Kyllä, lopussa kuljetaan sitä samaa kaavaa käyttäen ja monotoninen runko nousee esiin, mitä parhaimmassa tilassa. Oi, tässä on sitä jotain minun makuunikin, oikeastaan ne kaikki.

Hyvin iskee, hyökkää heti päälle eikä pahemmin irroita. Tempo on kiitettävän korkea. Alussa kuitenkin liian muuntuvaa ja myöhemmin liian melodista teknoksi. Olisin kaivannut kunnon jumitusta. Ei se mitään, kuulostaa silti hauskalta, massiiviselta ja acidi narisevalta niinkuin pitää.