Mahtava kipale! tulee etäisellä tavalla mieleen michele adamson.

Hyvä biisi/fiilis, mutta hiukan suuremmalla tuottamisella saa kyllä vieläkin paremman :)

Varsin eteerisissä tunnelmissa liikutaan näköjään tällä kertaa. Kappale kasvaa mukavasti loppua kohti ja muodostaa johdonmukaisen kehityskaaren. Vokaalityöskentely on suhteellisen vähäeleistä, mutta toimii varsin mainiosti tässä kontekstissa. 3:24 jälkeen tulee näköjään vähän vahvempaakin laulullista otetta mukaan ja biisi ottaa muutenkin harppauksen eteenpäin, kun se tähän mennessä on ehkä alkanut jo hieman jopa polkea paikallaan.

Kuitenkin tästä tulee sellainen ehkä hieman keskeneräinen vaikutelma noin niin kuin teknisesti ajatellen. Tämä johtuu lähinnä tuosta jokseenkin kuivakkaan oloisesta yleissaundista. Kitarasaundi ainakin kaipaisi jonkinlaista jälkikäsittelyä/efektointia varsinkin ennen tuota 3:24 tapahtuvaa dramaattista käännettä. Luuppipohjainen rumputausta myös kuulostaa melko nopeasti kyhätyltä ja monotoniseltakin. Tuohon biittiin voisi kehittää enemmän jotain variointia ynnä muuta kikkailua. Eli ei muuta kuin choppailemaan.

Mukavan leijuvaa meininkiä ja kauniita kitara melodioita! Täti laulaapi nätisti!!

Tämä oli oikein kaunista. Ainoa mikä vähän kiusasi oli se että kitara tuntui ajoittain menevän vähän epäbiittiin. Noissa näpyttelykohdissa, siis.
Laulajan äänessä oli persoonallinen, pehmeän kissamainen sointi. Sitä oli ilo kuunnella sillä noin kaunista ääntä tulee vastaan ihan liian harvoin. Melodiakin oli onnistunut, äänelle sopiva, sen ominaisuuksia korostava, tunteikas ja melankolinen.
Tausta oli aika yksinkertainen, tavallaan huomiotaherättämätön. Se toimi vallan mainiosti sillä sen ansiosta laulu sai riittävästi tilaa.

Mimmillä on kaunis ääni. Ja biisin rakenne on oikeen mukava.
Erityisesti pidin puolenvälin paikkeilla olevasta väliosasta.
Nam!
baituvei, ryhdyttiin Kaiman kanssa veivaamaan islantilaisen "Múm" orkesterin kaltaista musiikkia, uht anpienttipohjaista. ah ja voi, tulethan voihkimaan kaunista laulantaasi jookojookojooko?