Päätin sitten viimein aloittaa kuuntelupyyntöjeni läpikäymisen, tämä oli niistä vanhin. Nähtävästi siitä on jo vuosi. Niin se aika rientää. Tässä viimein kommenttia.

Kappaleen yleismoodi on sanojen ja melodian osalta hyvin hallussa. Biisistä tulee mukavan iltahämyinen tunnelma etenkin näin talven pimeinä tunteina. Parannettavaa kuitenkin löytyy, kuten lähes jokaisesta maailman biisistä. Itse olisin toivonut vielä eteerisempää ja/tai analogisen rohisevampaa äänimaailmaa, sekä lisää jykevyyttä rumpubassolinjaan. Tällaisenaankin tämän kuunteli toki varsin mielellään.

jazz kikkeliä ja sinisiä säveliä. hyvä hyvä. suomi on kaunis kieli

aa...täältä löytyy Ajaa!
ajamainen ote on selkeä biisissä, tai selkeimmin se tervehtii ihan biisin alussa. Tässä on kaunis sävelkulku! Kaunis kitarasoolo, kuljetteleva. Ihana slovari. Wanda sanoittaa suomeksi, mielenkiintoista. Suomalaisia sanoja en olekaan häneltä tottunut kuulemaan. Hyvät, tunnetta ja ajatuksia pulppuavat sanat. Laulaja vetää sopivan rennosti, miehekkäällä karuudella koko biisin tyylikkäästi läpi.

Hyvä blues henkinen kipale. Tämä on juuri sopivan easy listening biisi krapula-aamuun. Juuri se kappale jonka aikana tulee kelattua edellisen illan sekoiluja :). Sitten itse toteutukseen: sovitukselliseti hyvin kliiniä ja soitto on itsevarmaa ja ammattitaitoista. Sävellys seurailee tamän tyyppiselle musiikille ominaisia linjoja, mikä onkin hyvä sillä turha kikkailu olisi pilannut tunnelman. Tämä taitaakin olla ensimmäinen biisi, jossa kuulen wandalta suomenkielisiä sanoituksia. Tietäen neitosen lahjakkuuden ja kyvyt tekstinikkarina, niin eihän näitä sanoituuksia voi kun ihailla. Mukavan angstista pohdiskelua :)

Hienoa lyristiikkaa, hyvä W! Ajalle respektit mestarimaisesta soitosta. Tää Mauna olikin uusi tuttavuus, mutta eipä tosiaan ole laulusta mitään moittimista - pitkiä sävelessä pysyviä vetoja!!! Menestystä projektille!!

Hienoa! Hyvä kokonaisuus ja MaunaLoa osaa hämmästyttää joka kerta parantamalla aina suoritustaan.
Lisää tätä!

Mitä mä voisin sanoa: Tää biisi tuo mun mieleeni vanhan Duke Ellingtonin biisin "Making whoopie"vuodelta jotain 1920-30 luvulta. Ja että tää on jazzia. ja etä tää on hyvin tehty.

yes tää on tyyli josta pidän varsinkin livenä tuoppi kädessä kuunnellen ja A nojaten... hyvä tunnelma...ja biisi...kulkee...sopivasti jatsahtaen.........

Ensin se oli loungea ja sitten bluesia :) Mukavaa angstia ja hienoa soitantaa. Täytyy kuunnella pari kertaa lisää, että saa enemmän irti.

Sanoituksen sisällöstä en sen paremmin mitään sano.. Menee hieman ohi minulta. Mutta ei se haittaa, jonkunmoinen tunnelma tästä välittyy vaikkei sanoja edes kuuntelisi. Jos kuitenkin yritän kuunnella niitä, ne kyllä sopivat meininkiin siltä osin kun niistä jotain tajuan. Muuten tykkään kyllä kappaleesta, mutta rummut on jotenkin häiritsevät. Ne ovat ehkä liian kovalla tai muutoin ilkeän terävät. No se voi johtua omista laitteistanikin. Mutta muutoin hyvin tunnelmallista meininkiä.

Kitarasoolo siellä jossakin keskellä kuulosti hienolta, mut muutoin tää biisi menee mun kuuntelukategoriaan nimeltä "hieman yli hilseen". Jotenkin alusta tuli mieleen iskelmä, vaikka toi leima karisikin pois hyvin pian. Tyyli on jotenkin laahaava, enkä pidä moisesta. Muutenki tää syksy tuntuu laahaavan tarpeeksi ilman, että kuuntelee jotain vastaavaa. Laulajallahan on hyvä ääni, muttei sellainen, joka henkilökohtaisesti muhun iskisi. Ehkä iskis jonkin toisen genren yhteydessä, muttei tällaisessa biisissä. Tää menee ehkä hieman liian taiteelliseksi mun kaltaisen taviksen ajatusmaailmassa, enkä oo kai vielä tarpeeks vanha tai musiikillisella tasolla sivistynyt ymmärtämään kaikkea musiikista, ku en käsitä sitäkään mitä hienoa on Zen Cafe'ssa, joka mun korvaani kuulostaa vain tylsältä ja tekotaiteelliselta, vaikka onkin todella suosittua - hieman siltä miltä tääki, vaikkei tyylejä todellakaan voi kunnolla toisiinsa verrata :> Minkäs sitä ihminen mielikuvilleen voi.