Täytyy sanoa, että tämä on yksi suosikeistani.
Jousien pizzicato ja xylofoni-soundi muodostavat nasevan yhdistelmän. Teema on mielestäni yksi parhaimmista ja tyylitellyimmistä, mitä olen kuullut tältä artistilta. Teema kertautuu useasti, mutta aina saaden jatkuvasti kehittyvän säestyksen. Modulaatio ja ylimeno sävelaskelta alemmaksi (mikäli oikein kuulin) erityisen naseva ja mukava koukku. Tässä 'b-osassa' on ensimmäinen huipentuma, jossa 4-jakoisia 16-osia iskutetaan välillä kolmeen. Paljon käytetty rytminen tehokeino, mutta aina yhtä tehokas. Siten palataankin taas alkuperäiseen sävellajiin, sama teema, mutta nyt se pääsee oikein kunnolla nousemaan lentoon varioivan säestyksen kantamana.
Sitten taas yllätysmomentti: sähkökitarat astuvat areenalle. Täytyy vaan ihailla artistin kitaratekniikkaa jälleen. B-osan huippukohta kerrataan, nyt hevimmässä-muodossa. Ja vielä kerran yllätysmomentti: hiukan humoristinen loppu.
Briljantti ja hallittu kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään useamminkin.