Tämäpäs oli pläjäys. Enemmän progea tässä oli kun kaikissa aiemmissa yhteensä. Tosi asiallista ja taitavaa soittoa ja toi äänimaailma vasta onkin muhkea. Noin 4½ minuutin kohassa alkava elämän tuhoaminen ja kuuden minuutin kkohdalla tuleva tajuton mäiske ja pysäytys toi hieman mieleen 70-luvun epäloogisimmat progebiisit. 7 minuutin kohdalla alkoi soida Rush, 8 minuutin kohdalla Child in Timen loppu on havaittavissa ja loppuun tuhoisa isku ja ulinaa ja surinaa.

Taitoa on ja mielenkiintoista improvisaatiota. Hieman vailla suuntaahan tuo meni mutta palaili ilmeiseen "perusteemaan" eli niihin oktaaveihin aina sillon tällön. En aikonut antaa numeroa mutta annan ysin silti.

Nyt vaan sanottamaan ja tunkemaan musiikkiakin pimeemmät vokaalit sinne vääliin ja jonkun riippumattoman levy-yhtiön sedän käteen demo ja baanalle

Rock, mosh ja prog. Jeejee.

Kunnon häröilyä, tästä kyllä pisteet kotiplaneetalle.

Olihan mielenkiintoinen pläjäys. Aika hypnoottinen alku, kuuden minuutin jälkeen tuleva muutos olisi voinut tulla aikaisemmin. Laulumelodia tuohon päälle voisi olla aika makee. Hyvän äänen omaavan laulajan tekemänä ainakin. Ei mitään örinää vaan kunnon laulua. Ei ehkä kanna nyt koko pituuttaan, mutta tykkäsin kyllä. Soittokin ihan hyvää ja jos ei ole pahemmin päällekkäisäänityksiä (tai lainkaan) niin plussaa siitä.

Tässä tulee yhteispisteitä näille tähänastisille pläjäyksille, tekee hyvää löytää täältä mikseristä muutakin kuin cubase- ja protools -virityksiä. Pankaa se Red House tänne myös, kunnon blues täyttää aina paikkansa.

Ette ole ajatelleet sanoituksia väsätä biiseihinne?

Vesa