Tässä kuuluu hieman Kingston Wall -henkisiä vaikutteita. Soundimaailma on turhan rosoinen ja suttuinen tarjotakseen mitään hirveän ihmeellistä kuuntelukokemusta, vähän jää demotasoiseksi kellariäänitykseksi, joka vähän vie pohjaa. Rakenteellisesti kappale on omaan makuuni vähän turhan ajelehtiva ja sekava, olisin myös kitarasooloihin kaivannut vähän enemmän selkeyttä tai suuntaa, nyt kokonaisuus tuntuu vähän sellaiselta päämäärättömältä temppuilulta.

Petri Walli meininki tässä ekas tulee mieleen, no se ei varmaan huono juttu ole se!

25min biisi... hehe...

Skitta soundeja vois vähän säätää kirkkaammiksi.
Alku oli muuten makee....
Rumpali veivaa ihan hyvin.
Soundit hieman karuja.

Biisinä vähän outo.

Soittotaitoa löytyy, mutta melko tylsältä kuulostaa loppujen lopuksi.
Tuo hoilaus on ihan mukavan kuuloista.
Ei ole oikein minun musiikkiani, en tällaista muuten jaksaisi kuunnella kuin nyt tässä.

Voi v****jen kevät. Kymmenen minuuttia improvisoitua progea? Arvatkaa nyt ihan huviksenne, aionko edes kuunnella loppuun. Soundit alussa jo melko kehnot. Sittemmin alkaa jokin omituinen itämaalaisuuteen yrittävä mokellus. Älkää viitsikö, ihan oikeeesti, kiusata ihmisiä tällaisella kuralla. Loppuun vain kaksi sanaa: Moi Do.

Hirvittää vähän biisin pituus.. katotaan jaksaako pitää mielenkiintoa yllä. Rummut on todella ontot ja basso kuuluu niinku siitä olis kielet pois. Epäilempä että mun kannattaa jättää tää ihan suosiolla väliin. Anteeksi:/.

veikeästi käynnistyy... Todella tiukkaa osaksi ja toisaalta meinaa vähän levitä käsiin välillä, sellaista se improilu on. "Jätetään se pössyttely vähemmälle ja koitetaan tehdä biisit biiseiksi asti" sanoo kärsimätön nykykuulija...

Hiukan on kyllä pitkä biisi. Ainakin tuossa ennen kolmea minuuttia tulee jo sellainen paussi, että olisi voinut jakaa siitä toiseen biisiin. Toinen tulee siinä kuuden minuutin paikkeilla. Kitarointi on hyvää, samoin kuin bassotus ja rummutus. Siinä 3/4 tienoilla tulee kiva fiilis, kun tulee noi lallattelut siihen taustalle. Sen jälkeen tulee ehkä biisin paras kohta.

Alun kitara kuulosti ihan mukavalta ja muutenkin koko intro oli tosi hyvä, mutta, laulu oli ehkä vähä vähemmän laululle sopiva. HUOM! EHKÄ... kyllähän tossa oli vähä semmosta afrikkalaisheimo meininkiä.

Se on rock! Mainiot soundit ja hilpeän hämärää meininkiä. Jos tämä bändi ois vedonlyöntikohde niin sijoittaisin tähän:

Mä oon lukenu melkein kokonaan rikoksen ja rangaistuksen ja tiedän toisaalta että tää biisi elää itsestään

Vahvasti 70-lukuvaikutteista progeilua, eli siis suomeksi huumerokkia. :D ihan pimeetä menoa. Varsinkin tossa toisessa osassa kyllä lähti ajatukset harhailemaan, ihan tajuttoman kaunista leijuntaa. Just tollasta mitä soitetaan elokuvassa siinäkohdassa kun rocktähti kuolee. Mahtavaa fiilistelyä, kyllä pojat osaa!

Mukavaa jamittelua. Vokaalit aika mielenkiintoiset, piti hyvin mielenkiintoa yllä. Ehkä turhan usein alko aaa-tavulla. n. 3:00 se rytmikitara pannattu hieman turhan äärilaidalle, mun korvaa ainakin ärsytti. Ja se sooloilu sen päälle ei nyt ihan huippua ole. Mutta sieltähän se tunnelma rakentuu, pikkuhiljaa. Tuon osion, n. 6:00 asti, jälkeen olisin kaivannut jo jotain menevämpää. Hyvää musiikkia, kokonaisuus ehkä hieman hajanainen.

Tämä ei puhuttele ollenkaan. Saundit on ok eikä miksausksestakaan pääse narisemaan. Kyllä on huuruista meininkiä.