Johan alkaa mallikkaasti, omituista rytmikikkailua, joka pelaa silti hyvin. Siitä seuraava suorempi osuus ei pelaa ihan yhtä hyvin, mutta onneksi se jää varsin lyhyeksi. Sama osio tosin tuntuu toisella kuuntelulla istuvan huomattavasti paremmin tuohon, eli korvilla menee vain pieni aika tottumiseen.

Edellä mainittua osuutta seuraava stemma-osio ei taas tunnu istuvan kokonaisuuteen, vaikka kuuntelisi kuinka monta kertaa. Osio on hyvin soitettu, mutta sen ja edeltävän osan symbioosi on jotenkin kateissa.

Soitto on taitavaa ja laulajalla on hyvä ääni. Kokonaisuutena erittäin kiva kappale, pidin kyllä.

Hyvä biisi, loistava solisti!

Kyllä on oikeen hyvää rockia. Tosin ei tämä mielestäni progea ole nähnytkään. Luulin että aluksi joudun kuuntelemaan jotain tylsää korppikotkaäänistä äijää, mutta yllätyin täysin kun olikin naislaulaja. Laulajan ääni on tosi mielenkiintoinen, sillä välillä se kuulostaa joltain lastenlaulujen laulajan ääneltä mutta siis ihan positiivisessa mielessä.

Kappale on mukavan tunnelmallinen, kun ensin on mysteerinen a-osa ja sitten tulee särökitarat. Kyllä tykkäsin, hyvä biisi:)

Pop & Jazz konservatorion opiskelijoiden päättötyöltä kuulostaa. Soitto sujuu vallan mallikkaasti ja laulajaan ihastuin. Agit Propmaista tulkintaa.
Mutta: Enemmän HC
Enemmän Hullu
Vähemmän kikkailua( ellei ne ole jotain käsittämätöntä )

Seuraavassa biisissä raiskatkaa soittimenne ja Avot!