Tästä on paha pistää enää paremmaksi.

Tässä on kyseessä pieni mestariteos.Harvinaisella tavalla artistin tuotannossa yhdistyy suvereeni kitara-maestron ote ja orkestraalisen satsin hallinta. Säveltäjällä on sellaista teemojen ja harmonioiden tajua, joka kertoo kiistämättömästä lahjakkuudesta.

Selvästikin takana on jo musiikkiopintoja, jotka kannattaa viedä mahdollisimman pitkälle. Liian moni lupaava muusikko kohtaa luovuutensa rajat ennen pitkää puutteellisten teoriaopintojen tähden. Teoria ja tekniikka täytyy ensin hallita, jotta ne voisi unohtaa.Ne ovat vain välineitä luovalle taiteilijalle, ja onkin niin että vasta nuottien ja musiikin 'teorian' tunteminen avaavat todella portin musiikin maailmaan, sen jälkeen rajana on vain ääretön. Hyvä muistaa, että koko populaarimusiikin historia perustuu viimekädessä klassiselle teoria- ja harmonia perustalle. Afro-amerikkalainen rytmin taju ja blues-tonaliteetti taas ovat asioita, jotka täytyy tuntea sielussa, sydämessä ja munaskuissa, niitä ei voi oppia.

Tiellä maailmanmaineeseen tarvitaan runsaasti työtä ja sen 'oman jutun'ja originaliteetin löytäminen taiteilijana. Mielestäni juuri tässä kahden alueen hallinnassa on artistin vahvuus. Kun tekniikka alkaa olla hallussa on seuraavana vuorossa kasvaminen ja kehittyminen musiikillisen muodon ja sisällön välisen suhteen hallinnassa. Tässä parhaana opettajana toimivat - kuten aina- musiikin historian maestrot, sekä rock-musiikin että klassisen musiikin puolella. Parasta oppia on mestariteosten analysointi, miten biisi jakautuu osiin, millainen musiikillinen materiaali kantaa biisiä, miten kokonaiskaari rakentuu, miten ylimenot vievät biisiä eteenpäin.

Tästäkin kappaleesta voi todeta, että säveltäjällä on runsaasti valmiuksia kaikilla edellä mainituilla alueilla. Intro alkaa renessanssi-tyylisen teeman esittelynä hienosti akustisena sen jälkeen voimakas nousu ja sama teema sähköisenä, jonka jälkeen variaatiot seuraavat toisiaan hienosti vaihdellen monipuolisin sovituksellisin ja orkestraalisin ratkaisuin. Ylimenot toteutuvat hyvin, n. 02:36 biisi nousee modulaatioiden kautta todella siivilleen ja musiikillisiin korkeuksiin ja leijailee sieltä hienosti alas. Hieno kaari, jota korostaa ylhäällä kotkamaisesti leijailevan teeman taustan hienovarainen orkestrointi.

Ainoa asia jota jäin miettimään, oli kohta 03:50 tienoilla, jossa biisi ikään kuin saa jo finaalinsa yllättävässä pitkässä legatosoinnussa, mutta jatkuukin taas yllättäen tauon jälkeen, tauko ylimenona on aina riski.. Alun akustisen satsin paluu lopussa sitoo muodon yhteen hienosti ok, mutta sen finaali-soinnun siitä välistä olisin siirtänyt loppuun tai jättänyt siitä kohtaa kokonaan pois...

Mielestäni juuri tässä biisissä on sitä originaalia jotain jalostuneessa muodossa. Opus nro 1!

Turhan vaatimaton olet!! Kelpaa laittaa esille tällaista. Kuten edellä mainitsi herra, skebat tyylikkäästi soi ja synat kruunaa biisin täydellisesti. HIENOA kuunneltavaa!
-E-

Erittäin vakuuttavaa työtä taas ulos pukkas.
Mukavan rauhottava fiilis oli kun ton kuunteli.Aivan mahtavaa kitara työskentelyä taustalla.
Ja skebassa erittäin hyvä soundi!