hiano.

Aika hyvä biisi. Melodia on epätavanomainen, mutta luonteva ja kertosäkeen kaanon-homma, vai mikä se nyt on, on siisti. Rytmipuolellakin on hauskaa muuntelua ja kaikki soittaa hyvin. Näiden naisten ihmeelliset äänet jotenkin kasvattaa tän luonnollista kokoaan suuremmaksi. Laulussa on hyvää revittelyä ja antaumuksellisuutta: Tuntuu, että solistit tulkitsee täysillä ja tosissaan ja riskejä kaihtamatta, ja se on juuri oikein.

Siistejä stemmoja. Sanat ja melodiat oli riittävän omaperäisiä herättämään kiinnostusta. "Särisee" on foneettisesti hieno sana ja täydentää musiikin luomaa maailmaa.

Parin ensimmäisen sekunnin aikana voisi kuvitella, että kohta joku huutaa "yy, kaa, koo" ja sitten lähtee punkki soimaan... mutta onneksi ei. Sen sijaan sieltä tuleekin vankka ja vakava rytmi sekä hienot laulukaanonit. Vaikka biisi onkin ahdistusta pullollaan, niin särinä kuljettaa kuitenkin mukavasti mukanaan. Samaan aikaan maaniset ja hallitut lauluosuudet ovat ehdottomasti biisin suola, ja säriseminen kerrassaan osuva kielikuva. Eipähän tule kuunneltuaan sellainen olo, että tää on taas tätä samaa mitä kaikki muutkin vääntää, ja siitä myös pisteet!

Aika komea kappale. Välillä jotkin lauseet kalskahti korvaan kuten: "Syvällä sielussani sinä säriset" on jotenkin vaisu ja blaah. Laulut meni lopussa päin vittua mutta se oli ihan siistiä. Oman kuuloista matskua, odotan lisää.

Omaa peltoa kynnetään komeesti. Selvästi Saattohoidon taru on vasta aluillaan mutta sellaisenaankin teki vaikutuksen. Sanoitukset ottivat korvaan paikoin kirskuvasti (toisaalta kyseessä ei olekaan minun tuskani), mutta tunnelman luominen biisillä on sellainen juttu jota minä etsin aina musiikista ja tästä tuli kyllä niin skitsofreeninen fiilis ettei sellaista fiilistä minussa ole aiemmin luonut kuin György Ligeti(ja jumalauta se on sairasta paskaa). Ja Särisee oli kyllä miljoona kertaa parempi kuin yksikään Beanerin biisi.

Erittäin vakuuttavan järeää alkua seuraa täyteläisellä äänimaailmalla varustettu sointuvien harmonialaulujen varaan rakenneltu kappale, jota hallitsevat vähintäänkin tunnistettavan omintakeiset lauluäänet sekä jopa hikan punkahtavat taustat. Tällaisten kappaleiden leipä ja vesi on ehdottomasti tunne, ja sitä riittää... aina pienestä melankoliasta suoraan kiukkuun asti. Ehdottomasti ekstrakiitosta ja kunnioitusta on annettava rumpujen, basson ja kitaran ehteispelistä joka tuo tähän sellaista progahtavaa villeyttä. Suunta on ehdottomasti eteenpäin, ja tämän ensinauhoitteen perustella on lupa odottaa vaikka mitä. Tulin myöäs lukeneeksi noisen arvostelun demostanne, ja ristiriitaisita kommenteista huolimatta huomasi että vaikutus oli tehty. Toimii, eli ysi tippuu, ja fanittaminen lienee suht must jo ihan historian takia.