Ei tää kyllä drill'n'bassin piiriin mee mitenkään. Alku on ihan jännä kaikessa mahtipontisuudessaan mut rummut ei vaan toimi...yhtään. Ihan liikaa crashia esmes. Yleinen tunnelmakin biisissä on vähän, ehh...jännitystä ehkä haetaan mut ei tule lähellekään. Vauhtia yritetään saavuttaa myös mut ei. Äänenlaatu on hyvä näin ohimennen. Melodiatkaan ei kyllä iske, analogiapimputukset 3:30-> about on ihan kivat. Eiköhän tästä joku tollainen 6 lankea.

Rumpuseteistä tykkään. Saundit on todella hyvät ja rytmit potkii. Kuulostaa vähän leffamusalta.
Samanlaista tunnelmaa ku jossain action-kohtauksessa.
Tää on ihan kuulia meininkiä.
Varsinki toi loppuu edeltävä nostatus on hyvä. Se syventää biisin tunnelmaa.
Joudun silti antamaan seiskan ku ei tää mitään isompia tuntemuksia herättäny.

Elechairilla tuntuu olevan hyvää otetta konemusiikkiin, musiikkiin on laitettu drum'n'bass otteen lisäksi myös reilu annos rock-asennetta. Tämäkin biisi on varsin mielenkiintoinen, mutta ei pääse yhtä hyvään tunnelmaan kuin on "Lyssofobia"-biisissä.

Toteutus on tässäkin biisissä mallikas, eli tavaraa on laitettu sopivassa määrin äänimaisemaan eikä olla sorruttu liikoihin toistoihin. Biisinä ehkä olisi jotain tarkemmin määrittelemätöntä vielä kaivannut lisää, nyt arvosanan puolesta jäätiin hitusen kasin puolelle. Hyvä biisi, mutta rahkeita on todistetusti parempaankin!

Alkuhan (ennen biittiä) oli suorastaan orkestraalinen saman fiiliksen toistuessa pariinkiin otteeseen biisin edetessä. Ei lainkaan hassumpaa matskua..

Alku aiheuttaa tylsistymistä. "Ääh taas jotain tämmöstä". Kun rumpuhommelit alkaa, biisi muuttuu paremmaksi, suorastaan loistavaksi. Ainut puute oikeastaan on se, että tämä on jotenkin ns. "vajaa", aivan kuin taustamusiikki johonkin.