Kuunelman vaikea, vaikea tyylilaji. Onneksi näitä joku tekee. Tehosteet tulee välillä liian lujaa; tarina peittyy efektiin. Tarina kylläkin aika tyhjänpäiväistä hudaa, ei imaise mukaansa. Kerronta vähän tekoteatraalista amatöörimäisin painotuksin. Ei jokaista sanan alkua rarvitse toudellakaan ylipainottaa.

Niin, arvostelu täytyy antaa siitä tilanteesta käsin, jossa kulloinkin sattuu olemaan. Nyt oli valitettavasti niin, että promille taso on kerennyt hiipimään jo sille tasolle, että ajatus karkasi. Tämä hetki tuntui kestävän ikuisuuden... Mutta varmasti hyvä teos.

Nyt tuntuu siltä, kuin olisin tuhannen kännissä ja kokeilisin hahmoittaa ympärilläni vellovan maailman syvintä olemusta. Eihän siitä mitään tolkkua saisi. Tässäkin alkaa tulemaan vähän samanlainen fiilis. Toisaalta tässä on kuitenkin sitä samaa hektistä otetta, kuin kaikessa siinä, mitä kutsumme elämäksi. TUo tausta surinoineen ja kilkutuksineen symbolisoi jotenkin kaaosta, jonka keskellä elämme. Tarina puolestaan on jotain elämää suurempaa. Oikeastaan se on niin suurta, että sitä ei ihmisjärjellä pysty hahmottamaan. Delfiineilläkin voisi tehdä tiukkaa. Mitä tästä sitten yhdistettynä tulee? Jotain sellaista, jota ei ole edes olemassa. Kaikki on vaan suurta harhaa.

tämä oli parempi kuin se sammakko kuunnelma. toimii. mp

Taustalle kaipaisin lisää tunnelman luojia, jotta olisin jaksanut kuunnella itse tarinaa. Pelkkä vinkuna käy yksitoikkoiseksi, mutta muuten varsin hieno teos! Heh... lopussa on jotain koska sitä aloin oikein kuuntelemalla kuuntelemaan. Hyvä lopetus!

Et siis saanut? Ensin ollaan kyllästyneitä ja sitten vihaisia ja tuo sivunkääntö-limputus on ehdoton. Sekaisin olet siis sinäkin, tervetuloa junaan!

hehheh :D:D:D tää oli mainio! harva ryhtyy vääntämään tämmöstänäin :D mielenkiintoinen tuo tausta ja tarinaääni on kun juuri tähän tehty ja oikea asenne! hauska tarina :))

Mitä helvettiä... "kun kuulet äänen pimpelipom, on aika kääntää sivua"... pimpelipom ja moro. Jatkakaa samaan malliin ja käykää kuuntelee munkin biisejä www.mikseri.net/niputtaja

Tää oli piristävän erilainen tuulahdus Mikserissä. Hauska tarina. Ei muuta kuin päiväkotikiertueelle!

Kertojan ääni häiritsi heti ensi sekunneilta lähtien. Ei se ollut sellainen setä ääni, mihin olen lapsuudessani tottunut. Tämä kertoja kuulostaa häiriintyneeltä, vaikka pitäisi olle leppoisa. Kertoja hukkuu paikoitellen tuohon ärsyttävään taustaan, jonka takia tarinan seuraaminen on paikoitellen aika hankalaa. Hyvää tunnetta kertoja vetää jossain vaiheessa, ja naurahdin jopa ääneen parissa kohtaa. Tarina on kyllä kiva. Ja opetus loistava! :D Ei perkele toi loppu oli kyllä loistava. Jotain katkeruutta ilmassa? Tohon alkuun olisi pitänyt saada enemmän leppoisuutta, rakkautta ja hyvää mieltä, nyt se jää vaisuksi ja sen takia loppu ei sykähdytä niin paljoa kuin se voisi sykähdyttää.

Itselläni oli muuten yläasteikäisenä aavikkorottia, parhaimillaan niitä oli 13 kappaletta. Niiden taru päättyi sitten siihen, kun ensiksi kaksi aikuista rottaa söi kolmannen aikuisen, ja sen jälkeen söivät vielä kasan pentujaan. Oli siinä yksi päivä ihmettelemistä kun häkistä löytyi sen aikuisen rotan puolikas ruumis. Noh, sinänsä paha sai kyllä palkkansa, sillä yhtenä päivänä kun tulin koulusta kotiin oli kissamme heittänyt koko häkin lattialle ja syönyt kaikki muut rotat paitsi yhden pennun, joka olikin sitten meidän viimeinen rottamme minkä hommasimme. Sen pituinen se. Toivottavasti opimme tästäkin jotain.

en oikein jaksanut nyt keskittyä tarinaan. tarinan kertojan ääni sopii tällaiseen. en nyt oikein ymmärrä, olen orientoitunut kommentoimaan musiikkia, ja sitten pitäisi kommentoida tätä..
vingunta taustalla ei toimi joka kohtaan.

Hu0h... vaikeeta arvostella, tää ei oo oikee musiikki ja mä tulin tänne rinkiin arvostelemaan musiikkia...

KAUNIS!??! mitä kaunista siinä on et saa taas sormilleen!! saatana mä masennuin taas..odotin lopussa hekumaalista kliimaksia ,mut ei!! masentavaa... tai niin...aika perus meininki toisaalta. mut se ei pois sulje masennusta, se pitää muistaa. ja miten vois edes unohtaa, kun tällasta kuuntelee. positiivista tässä on se et tän kun kuunteluttaa ipanoilla, niin ne ei ainakaan saa vääristynyttä todellisuus kuvaa, kuten kaiken maailman disney saastasta!! muka "elämän onnnelisena loppuun asti ja plaaplaaplaa....." ja Paskat!!!

m.a.nummisen lausumana menisi todella hyvin. aika tylsää. liian pitkä

Piilomaan pikkuaasi on tehty jo, ja paremmilla musiikeilla. Huonosti tunnelmoiva tarinankertoja. En pidä.

Tämä on mielestäni aika hyvä biisi, mutta jotain erikoisempaa olisi nimen perusteella voinut odottaa, Ehkäpä olisi hyvä jos seuraavassa biisissä olisis jotain uutta ja ihmeellistä.

jee hyvä biisi ei muuta kiitos :D

Hieno kuunnelma. Olet saanut runsaasti älykästä palautetta. Ilo oli lukea jo palautteetkin.

Vanha tuttuni, Tohtori Tobenkopffin kollega Tutkija, pariutumistieteiden lisessiaatti, Kim Melström tiesi kertoa että samainen tapahtumasarja on tapahtunut myös Pohjoiskarjalalassa -90 luvun alkuvuosina kahden hankipäästäisen välillä. Siellä tosin tyttöhiiri oli se jonka käpälät aikaansaattoi seksuaalisen aktiviteetin ja sitä kautta sielullisen rakkauden ajautumisen turmiolliseksi.

Heh, hieno tarina.
Tuo tilanteen kuvaus oli aika pitkä, mutta tylsyys laukesi, kun poikarotta päätti tehdä asialle jotain.
Tarinan opetus oli täydellisen selvä ja kantaaottava.
Kunpa kaikki tytöt ottaisivat opeistasi vaarin.

Tämä tarina oli sangen hyvä, mutta tuo loppu (alkaen siitä haarovälistä) meni kyllä aikalailla liian tohtorismiksi. Tuohan oli ihan sikamaista käytöstä miespuoliselta aavikkorotalta! Kehtasikin tuolla tavalla.. En tätä antaisi lasten kuunnella, mutta jos rehellisiä ollaan niin kyllä tämä hymyn toi ja hieman nauruakin. Olet nää Haava sitten vain eri veikko!
Tuo musakki taustalla oli oikein viehättävää ja äänesi toimi ihan mukavaisesti kuunnelmamaisesti..Pari kertaa ehkä olisi voinut hieman selvemmin höpöttää, mutta mitäpä sitä turhia motkottamaan. Viihdyttävää hömppää!

Salminen: Pienenä se on jo vitsa väännettävä... Tärkeistä asioista tulee pystyä puhumaan lapsille jo vähän nuoremmallakin iällä.

Tohtori Tobenkopff on selkeästi suurten menneiden aikojen nimien, kuten Markus-sedän, Kyllikki-tädin ja muiden vastaavien jalanjäljillä. Edellämainituista mainiona erottumiskeinona kyseisellä herralla on taiteilijanimi, joka ei tylsästi viittaa lausujan sukupuoleen vaan koulutusasteeseen. Lapsillehan tohtorin sana varmasti uppoaa paremmin kuin tylsän sedän tai tädin.

Tarina alkaa hieman omituisesti keskeltä tilannetta ilman sen kummempia hahmojen esittelyitä tai tilanteenrakennusta. Meille varttuneemmille moinen kerrontatapa ei tuota suurempia ongelmia, mutta nuorempi kuulija saattaa olla ymmällään tästä yhtäkkisestä riuhtaisusta keskelle määrittelemätöntä preeriaa ihmettelemään keitä nämä "he" ovat, joista puhutaan pitkän aikaa ennenkuin valkenee keistä on kyse.

Tohtorin tarinankerrontatapa on myös melkoisen raskas nuorelle kuulijalle. Suurin osa tapahtumista tapahtuu melkoisen abstraktilla tasolla, ja toiminnan hitaus saattaa pienelle pirpanalle käydä kenties jopa pitkästyttäväksi. Tällaiselle romantiikannälkäiselle aikuiselle tosin tuollainen maalailevampi ja rauhallisempi tyyli maistuu jo huomattavasti luontevammin.

Loppuratkaisun tullessa menee pieni kuulija täysin ymmälleen. Seksuaalinen lähentyminen on aihe, josta ei taapero ole vielä nuorina vuosinaan ehtinyt saada tietoa, joten aikuisen onkin hyvä tätä kuunneltaessa olla lähettyvillä selittämässä lapsukaiselle mistä tapauksessa oikein on kyse. Kukista ja mehiläisistä seksuaalisen intimiteetin loukkaamiseen ulottuvalle keskustelulle lienee hyvä idea varata riittävästi aikaa. Aikuista lopun yllättävä käänne jaksoi huvittaa. Onhan tuon pirullisen naisväen pihtailusta monella omakohtaista kokemustakin!

Taustanauha tässä kuunnelmassa on varsin onnistunut, vaikkakin tuulen ujellus kuulostaa enemmänkin akustisen kitaran kielien plektralla ujelluttamiselta kuin preerian armottomalta eroosiopuhurilta. Solmukieligasellien korviahivelevä sinfonia sen sijaan tuudittaa kuulijan nini syvälle satujen ihmeelliseen maailmaan, että todellisuuden rajat hämärtyvät kuin väkivaltapeliä pelatessa konsanaan.

Äänenlaadusta löydän ainoan suuremman marisemisen aiheen. Mielestäni se on liian kliininen. Sellaisella ikivanhan putkiradion pehmoisen tunkkaisella äänellä toistettuna tämä olisi ollut kerrassaan verraton elämys. Itse kerronnassakin olisi ehkä aavistus jämäkkyyttä ollut paikallaan, tai vaihtoehtoisesti sellaista Oiva Lohtander- tyylistä haltioitunutta pehmeyttä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on niin kiehtova retki preerioiden kuumille aroille, että voin suositella tätä tohtorin avausteosta lämpimästi kaikenikäisille kuulijoille, joskin pienemmille suosittelen jo aiemmin mainituista syistä johtuen kuunnelmasta nauttimista vanhempien lämpöisessä sylissä.

Tämä oli sinänsä hilpeä ja Mikserin yleisen äänimateriaalitarjonnan seassa varsin omaperäinenkin ilmestys. En ole kovinkaan aktiivisesti vastaavanlaisia kuunnellut, mutta muistan kyllä tältä istumalta useammankin perheen kanssa tehdyn automatkan, joilla aikaa on yritetty kuluttaa juuri radiokuunnelmien parissa. Lisäksi erinäiset äänikirjakasetit tulivat minulle lapsena kovin tutuiksi. Tämä kappale poikkeaa luonnollisesti kaikesta aikaisemmin kuulemastani monellakin tapaa.

Ensimmäisenä täytyy sanoa pari sanaa kertojasta, joka antaa tarinalle oman kieroutuneen sävynsä, ja toimii samalla koko teoksen selkeänä tukirankana. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti varsin tavanomainen tarina kulkee eteenpäin voimakkaan tekopirteyden ja syvän inhon täyttämän äänen kantamana. Tuo ääni on samanaikaisesti sekä innostunut että äärimmäisen kyllästynyt, hieman turhautunutkin. Sitä kuunnellessa ei mieleen tule tavallisen rauhallinen vanha miesääni, vaan jokin limainen, neuroottinen kolmikymppinen hyypiö, joka lukee pikkutuhmia satuja hellästi syleilemilleen lapsokaisille. Tämän kertojan ääni herättää jo itsessään todella sekavia tuntemuksia, eikä tarinaa voi tästä johtuen ottaa missään määrin vakavasti. Sitä tässä on tuskin haettukaan. Ja vaikka tällä tuskin on mitään tekemistä tarinan itsensä kanssa, enkä usko että tämän äänen lukemana voisi ottaa yhtikäs mitään vakavasti. Asiaa ei auta myöskään se, että kertoja ei itsekään tunnu suhtautuvan lukemaansa tarinaan asiaankuuluvalla arvokkuudella. Tähän vaikuttanee myös tarinan epästandardin eroottiset lisäykset, joiden takia tämä tuskin puhtaasta lastentarinasta missään menisi. En tosin usko, että se on päällimmäisenä tarkoituksena ollutkaan, sillä mikään ei ainakaan viittaa siihen.

Taustat ovat asiaankuuluvasti raivostuttavan tyhjänpäiväistä surinaa, mistä täydet pisteet kotiin. Myös käytetyt artisti- ja kappalenimet olivat tarpeeksi provosoivan huonoja.

Mukana tuntuu muutenkin olevan aimo annos silmäkulman pilkettä. Ehkä jopa suoraakin irvailua perinteistä kuunnelmaa kohtaan. Pariin otteeseen taisin tälle hymähtääkin, sen verran lystiä oli. Olen kuitenkin ollut lähiaikoina sen verran apaattisella tuulella, ettei näiden reilun viiden minuutin aikana viljelty huumori oikein jaksanut innostaa, vaikka sitä periaatteessa ymmärsinkin. Tunnelma oli jatkuvasti niin ristiriitainen, että mihinkään suhtautuminen millään tavalla oli äärimmäisen vaikeaa, mikä ei toisaalta tee erityisen merkittävää muutosta perusolotilaani. Haluaisin kuitenkin nostaa hattua; sen verran voimakkaan hämmennystilan tämä kuitenkin sai aikaan.

Niin, tuleehan tällaisessa lastentarinassa toki opetuskin olla! Tällä kertaa vain käytettiin hieman turhan suurta rautalanka-annosta, mikä taisi toisaalta olla yksi kappaleen pääteemoista.

Mitään tämän kehittävämpää en osaa sanoa, koska minulla ei puuttuvasta kappalekuvauksesta johtuen ollut minkäänlaista käsitystä pyrkimyksistäsi tämän kuunnelman suhteen. Tämä toisaalta edesauttaa yleisen hämmennystilan syntymistä, mikä alkaa tässä vaiheessa kommentin kirjoittamista tuntua selkeimmältä pääpyrkimykseltäsi. Jos näin todella on, olet onnistunut hyvin.