Tässäkin kappaleessa on onnistuneesti saatu noilla pienillä äänivalinnoilla todella vahva ja intensiviinen tunnelma. Tämä on vähän niinkuin painajaisuni - monet asiat ovat vieraita ja tuntuu siltä kun ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa, ettei mitään hirveää tapahdu. Äänet tuntuvat tulevan jostain syvyyksistä ja pimeys on eheä ja painostava.

Aaah, ihanan ahdistavaa! Tää sopii niin täydellisesti mun tän hetkiseen mielentilaan, väsyttää ja alkaa hiljalleen selviytyä krapulasta. Ahdistusta ja pelkotiloja jossain hämärän rajamailla.
Makeita ja pelottavia kolinoita.Tulee mieleen joku Silent Hill-tyyppinen peli, jota en uskallla enää pelata yksin..

Mielenkiintoista. Ei uskoisi että krapula-aamun (olettaen että tämä todella niin arkisesta aiheesta kertoo)audiokuvauksesta saisi näin mystisen kuuloista. Innolla kuuntelin alusta loppuun.
Tasainen kolina muistutti vesipisaroiden tiputtelua päänsärkyisen ja väsähtäneen henkilön korvassa. Lutinat kuulostavat limaisuudessaan sopivan oksettavilta. Taustan humina luo hienosti syvempää tunnelmaa teokseen. Soundit kuitenkin kaikinpuolin oikeasti toimivia.
Kappaleen voi ottaa mielestäni(varsinkin nimestä päätellen)hieman "huumoripitoisempana" pläjäyksenä että toisaalta vakavahenkisempänä henkilökohtaisena äänihallusinaationa. Toimii joka tapauksessa kumminkin päin miellettynä.. very gooo :)

Kas kas! Itse suuri Hrvimulli iskee ja iskee äänimaailmaa päin naamaa niin, että sattuu! Ambient on tuttu tyyli, mutta silti välillä niin outo, että sanoja on vaikea löytää arvosteluihin. Mutta koitan parhaani : Tässä biisissä tulee fiilis siitä, että minkälaista olisi olla paksusuoli kaikkien kipujen keskellä. Migreeni, mahakipu ja puukon työntö selkään... Siihen lisätään kaikua ja pieni pelottavia ääniä, niin vola! Biisi tuo mieleen ajatuksia kivusta ja krapulan aikaisesta sekaisesta olosta; tavallaan biisi voisi olla krapulispäivän soundtrack. Eli tämä biisi luo tunnelmaa, todella hyvin. Äänet ovat erikoisia ja biisi toimii mainiosti taustamusiikkina tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllä tästä kiitettävä pamahtaa. Green! It´s Green!

Heti alussa nuo raapivan narskuttelevat soundit luovat päälle kyllä sellaisen olotilan, josta ei ole ihan heti takaisin tulemista. Melko simmpeliä soundia käytetty kuten myös rakennetta. Rakenteeseen olisin kaivannut enemmän muutosta. Enemmän yllättäviä käänteitä jotka herättävät/säikäyttävät kuuntelijan.

Välillä ilmaantuvat siristysäänet olivat hienoja, tavallaan muistutti jonkinsortin nostatusta. Sen perään olisi ollut hieno pistää joku massiivinen räjähdys tai joku vastaavanlainen efekti, jonka jälkeen olisi alkanut jokin uusi kuvio pyörimään taustalla. Nyt tämä pyöri koko ajan samojen elementtien ympärillä. Tuli vähän sellainen odottava fiilis, että koska tämä alkaa, mutta yhtäkkiä tämä biisi loppuikin.

Venytä seuraavan biisin pituutta kymmeneen minuuttiin ja luo biisiin vaikka 3 eri osaa. Alku, jossa haetaan tunnelmaa, keskiosa jossa raivo tulee esille ja kolmas osa, jossa lepytellään rikkoutuneita aivoja. Pitää kuulijan mielenkiinnon yllä huomattavasti paremmin, kun on paljon vaihtelua. Tämähän on kuitenkin vaan minun mielipiteeni, mutta kuitenkin.

Tällaisia havaintoja nyt tuli esille. Kyllä biisi soundiensa puolesta ja tunnelmaltaan on todella hieno, mutta juuri tuo rakenne jäi hieman kismittämään. Ehkä ensi kerralla, ehkä ei. :)

Pahaenteistä porinaa tai pikkukivien vierintää... Aikaa vanhempia kivihalleja joissa unohdetut jumalat suorittavat kangistuneita riittejään. Halu kaivautua pieneen koloon.

Tämä kappale herätti suuren määrän mielikuvia tuudittaen minut puolittaiseen transsiin. Minimalismia oikein tehtynä. Soundit tukivat kokonaisuutta loistavasti, eikä tästä oikein viitsi ruveta mitään varsinaisia vikoja kaivamaan esille. Hienoa työtä.