Tää on yksinkertaisesti todella kaunista.
Loi paljon mielikuvia (joita en haluaisi nii kattella)...
Mutta todella hieno tehdasmainen tunnelma joka vain paranee loppua kohti.
Faniudun ja annan kympin tälle. -_^

alussa mieleen tulvii metallinsulattamo jossa pomo hengittää niskaan.
koneisiin tuleekin yhtäkkiä virhe ja kaikki ovat hiljaa.
sula metalli vie pomon mennessään jäädessään isoon masuuniin loukkuun...
tappavan kuumaa ääniväreilyä

Ugh, jos tän kuuntelee kuulokkeilla yksin pimeässä ja silmät kiinni, tuntee oikeasti Saatanan seisovan selän takana. Mulle ainakin kävi äsken noin. Oli pakko lopettaa biisi kesken kun tuli liian sairas olo.

Musta on on kivaa myönteistä tulla jollain tavalla hulluksi. Tämä sun biisisi kuvailee oikein kauniisti mun tunteitani.
En ole lukenut sun kertomustasi siitä muta voin ja uskallan sanoa, että sä olet suuri säveltäjä.

Ensimmäinen tämän genren edustaja, jota seurasin mielenkiinnolla alusta loppuun.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että tämän tyylisessä "musiikissa" ei ole paljoakaan järkeä, mutta ihan hauska kokemushan tämä oli tuon tarinan kera - vaikka olisihan tuo tarina vähän pelottavampi voinut vielä olla. :)
Kummalliset mölinä-soundit herättävät suurta mielenkiintoa, vaikka loppupeleissä aika tylsiä ovatkin.
Kyllähän tästä on pakko kuitenkin 10 antaa, osittain komean modauksen takia. =D

Nyt jo kolmatta kertaa pyöri tämä ja en saa tähän vaan mitään otetta... Enkä edes tiedä, että miksi... Koneet kyllä myllertävät ja kilinnä kuuluu kaikista ulinoista puhumattakaan.. Periaatteessa ei mitään vikaa.. Tiedä sitten miksi ei kolahda. Vähän sellainen standardi "aave" fiilis ehkä vähän nakertaa... en tiedä... Periaatteessa ihan kivaa taustamusiikkia, mutta yleensä vaadin ambientantiltani vähän enemmän... Itse en löydä tästä sitä "sielua"... En tosin osaa sanoa miksi... Hypothermikistä pidin oikeastaan enemmän...

Woot! täs pääse ainaki heti tunnelmaan mukaan. eihä tätä uskalla kuunnella loppuun! Hyvät äänet täs ja hyvin masteroitu. Pakko myöntää, et paras kuulemani Dark Ambient(olen kyllä kuullut varmaan elämäni aikana kaksi tai kolme :D) Keep it going! jiah! peace out!

Laitoin biisin soimaan kajareista, mutta pian älysin, että kuulokkeillahan tämä pitää kuunnella. Ja kovaa. Kommentoin tässä sitä mukaa kun biisi etenee.

Alku on vakuuttava. Industrial-vaikutteita on selkeästi, ja kun industrialista niin paljon tykkään, on se vain hyvä juttu. Äänimaailma on todella pelottava ja toivottoman kuuloinen (siis epätoivoisen, ei huonolla tavalla toivottoman:). Tämä sopisi helkutin hyvin johonkin kauhupeliin tyyliin Silent Hill. Varmasti nostattaisi niskakarvat pystyyn. Jo pelkkä kuuntelu nostattaisi varmasti, mutta nyt on sille huono tilanne. Täytyy kuunnella yöllä uudestaan. :)

Kuuden minuutin kohdalta alkava rauhallisempi osuus on hyvä, ja sopii hyvin sekan. Jotkut etäiset kirkumiset sopisivat tähän kohtaan hyvin (vaikka aika kliseitä ovatkin), mutta näinkin tämä hipoo täydellisyyttä.

Tulee mieleen äärimmäisen sairaita mielleyhtymiä. Hylättyjä, pimeitä mielisairaaloita, jotka eivät olekaan kokonaan hylättyjä, ja kaiken maailman pimeitä kellareita ja narisevia portaita. Kuuden minuutin jälkeen tulevasta ulvonnasta tulee tosiaan mieleen, mihin suuntaan Antonkin jo viittasi, hylätty ihminen, joka elää ikuisesti yksin vankina omassa pimeydessään. Olenpas runollinen tänään!

Jumaleissön, lisää tällaista. Erittäin lähellä täydellisyyttä.

No jopas on taas tekele.

Perhanan pelottavia ääniä, tavallaan metallista kolinaa, todella hyytävillä kaiuilla, mutta silloin tällöin tulevat synan vienot analogue tyyliset äänet ovat kuin piikki paviaanin perseessä. Biisi on siis todella tunnemallinen, emotionaalinen lataus on oikeastaan karmea.

Biisi sivaltaa suoraan, ja säälimättömästi, itse laskisin tämän dark ambientiksi.

Soundi politiikka on siis kutentodettu mielenkiintoinen. Tavallaan olen kuulevinani piilo melodian ( hyvin hitaan ). Hengitys tuntuu myös painostavalta ääneltä. tai se ainakin muistuttaa hyvin karmivalla tavalla hengitystä, juuri rintaan ammutun sotilaan hengitystä, joka köhisee viimeisiään raahautuessaan verikoiria pakoon, jotka ovat juoksemassa repimään tätä kappaleiksi keskellä melankolista maisemaa, jossa puissa ei ole lehtiä, ja lunta sataa niin maan vitusti, pakkastakin taitaa olla -89 astetta.

Dynamiikat on kondiksessa, ja se mikä näissä kappaleissa eniten ratkaisee, eli tunnepuoli, se on siinä kunnossa, ettei tästä kehtaa 10 uhonompaa numeroa antaa. sillä tämä jos jokin sai mielikuvituksen harhailemaan, todella painajaismaisen pirullinen veisu.

pravo. vapise haava, meillä on uusi utuisen, eksperimentaalisen, ja täysin mielipuolisen äänimaiseman luoja täällä. =)