Tässä miellytti erityisesti rouheva, tempoltaan pään nyökyttelyyn optimaalinen rytmi, kuin neonvaloisen yöelämän syke suurkaupungissa. Nuo messevät delayt taasen veivät minut suoraan metropoliin asfalttikuorrutuksen alle, loputtomaan pääviemäriputkistoon kumiveneellä soutelemaan. Jonnekin ylle jääneen betonihelvetin vilinä elää vielä aikansa kaikuna ja saa uusia muotoja pois hiipuessaan. Sivutasanteilla yhteiskuntaa pakenevat hiipparit ja erakot jamittelevat palavien roskapönttöjen äärellä. Erilaiset elementit muodostavat täyteläisen kokonaissoundin, eikä oikein mitään jää kaipaamaan. Erityismaininta juoppohulluista "vokaaleista". Variaatiota on niin paljon, että kolme minuuttia vain sujahtaa ohi, jättäen biisin melkeinpä liian lyhyen tuntuiseksi. Rakenne pysyy hienosti kasassa, tosin ihan viimeinen osuus tuntuu irralliselta ja jotenkin viimeistelemättömältä, joka lyö ikävän lommon muuten niin eheään kokonaisuuteen.