Hitaasti ja rauhallisesti alkava kappale, joka luo tunnelmaa harmonisilla akordeilla ja kauniin primitiivisellä melodialla, kohoten yhä voimakkaammaksi kunnes lopulta klippaa pahasti pilaten sinänsä hienon kappaleen. Ja lopulta kaikki päättyy kuten alkoikin..
Tarina siitä, miten punaviini ja rento valssitunnelma voivat yhdistyä dekadentilla tavalla. Ja miten käy, kun sävellaji yllättäen vaihtuu ja nauhoituksen aikana kuuluu yllättävää suhinaa?
Mitä tapahtuu, kun mystinen seiskasointu ja rauhoittava Maj7 yhdistyvät?
Aika köyhää improvisaatiota A-mollissa muutaman viinilasillisen jälkeen.
onneks ei näistä huomaa et ot kännissä tällästä väsännyt ;)