älämölö
Ennenjulkaisematon biisi, josta kukaan muu kuin minä ei ole ikinä tykännyt. Tyylilajiksi laitoin Detroit, mutta vaikea luokitella. (~2000) kerro lisää: tein biisistä ainakin tusinan verran erilaisia versioita, mutta paskan uudelleenpaketointi ei auttanut.
Vahingossa kovolta löytynyt, aikaisemmin julkaisematon raita. Tein salaa tämmöistä jonkinlaista Detroittiestetiikkaa samalla kun lahjakkaasti välttelin tekemästä pääprojektin teknoraitoja. (~2002)
Varoitus: Biisi tehty Dan Curtinin musiikillisten vaikutteiden alaisena. (~2002) lisätietoutta: vokaaliääni on entisen luokkalaisen pikkusiskon jostakin joulukonsertista tai mistä lie.
ainoa varsinainen goa-viritelmä mihin olen ikinä kunnolla yrittänyt jotain viritellä vuosien varrella. loppu ei ehkä kuullosta kovin valmiilta, sattuneesta syystä. biisin sourcefile on lähes täysin korruptoitunut...
vanhan ep:n a1-raita. kuulemma on tasan yhden kerran soinut kipsarissa spontaanisti ja siinä se viiden minuutin fame. tositarina: biisin nauhotus oli äärimmäisen tuskaista. kaikki taustamölinät koostuivat erinäisistä bongoista ja muista kolinoista, jotka oli ajettu pitkän effuketjun läpi lopulliseen muotoonsa. ongelmaksi muodostui phasereiden ja resynth-effujen ketjut, jotka pyörivät jollakin omalla kuukierrollaan tehden biisistä joka kerralla aivan eri kuuloisen. tämä versio lienee aika lähellä alkuperäistä visiota, vaikka siinäkin effut välillä tukehtuvat...
ep:n b1-raita, jossa oli alkuperäisenä tarkoituksena tutkia teknon ja elektron fuusiota hieman tarkemmin. vissi fakta: alun pääsekvenssi on tehty random-funktiolla.
kiiltävä a-raita kahden biisin teknoeepeeltä. vai olikohan se b-raita.
b-raita edellisen toveriksi. tai ehkä tämä oli se a-raita sittenkin...
onkos tämä nyt sitten sitä psykedeelistä teknoa?
wanhaa jauhausmättöä, wanhalla cunnon ft2-miksauksella vieläpä. uudelleenmasterointi auttoi noin 0,35 jolla ei paljoa juhlita.
lisää ft2-mäiskettä. nämä ovat niin söpöjä biisejä, ettei niistä voi olla pitämättä. uskomatonta mutta totta: puolivälin paikkeilla kuultu efekti, jossa sama ääni tulee kahdesta eri oktaavista päällekäin joita sitten crossfeidataan, oli oman (lyhyen) aikakautensa huipputekniikoita.