Mitä mahtaa miettiä meriemme valtias valas
kun jätökseni huuhtelen lähdevedellä alas
Mitä mahtaa miettiä kotoisten järviemme hauki
kun tiskaan astioita kraana auki

Entä hymyileekö jokeen nouseva lohi vaikka
valjastettu yläjuoksu on, sen kutupaikka
Mitä mahtaa sanoa lampiemme ruutana
ihmisestä maailman pelastajana

Mitähän ne sanoisivat
jos puhua voisivat
Ehkä armoa anoisivat
tai moitteen soisivat

Antakaa auringon ylpeänä paistaa
antakaa sen nöyriin kasvoihinne loistaa
antakaa meidän vielä elämääkin maistaa
antakaa päivien seurata toinen toistaan
Tämä kaikki antakaa
siis vastuunne kantakaa

Osui tuota valasta viimeistä harppuuna niskaan
ja hauki viimeinen tahtomattaan ui katiskaan
Sitten raskasmetallit iskivät viimeiseen rapuun
pahoin pelkään ettei ehdi Ahti tulla apuun

Kohta simpukkakin on vain kyltti huoltoaseman
on aika reklamaation kiukkuisen ja nasevan
On meitä poloisia jäljellä vain muutama
ahven, lohi, särki, ruutana

Jotain vikaa on
suhteessa ihmisen ja luonnon
kun puhtain vesi on
luona jätevedenpuhdistamon

Antakaa auringon ylpeänä paistaa
antakaa sen nöyriin kasvoihinne loistaa
antakaa meidän vielä elämääkin maistaa
antakaa päivien seurata toinen toistaan
Tämä kaikki antakaa
siis vastuunne kantakaa

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu