Tällainen akkaripohja löytyi muistista. Tuo kilpailupiisi meni muokatessa tukkoiseksi.

Vuoden 2007 joululaulukisasta niukasti teknisten häiröjen vuoksi ulos jäänyt teos.

Sama kuin edellä.

Venla-tyttärelleni tehty jouluinen juhlamarssi, jossa ajatusta oli yhden C:stä menevän riffin ja delay-efektin verran.
Touko-poikani tuli kesken nauhoituksen Tipukanalaan naputtamaan kongarumpua.
Tämä on aiheesta jo toinen editti.

Tove Janssonin ehkä parhaan novellin, "Kevätlaulu" tunnelmista syntynyt matkakuvaus.

Kuolleet Kekkoset kilpailutti meitä no input-skaballa.
Suhisin Tipukanalassa.

Epiphone Sheraton II, viinipullonkaula ja normivire.

Saunanjälkeisjamit Touko-pojan kanssa.
Puolalaiskitara Meg avoimessa E:ssä.
Meni vähän freeksi jo välillä.

Juhannuslaulukilpailuun.
Modifioin Saksasta tilattua parinkympin ukulelea ja tein ontuvia riimejä. Kokonaisuus on krapulaisen nilkuttava.

Punklaulu paskasta ja sen olemuksesta maanviljelijän näkökulmasta laajentaen yhteiskunnalliseen kontekstiin.
Touko-pojan rummuissa oli turhan helähtävä klangi.

Paskaa kappale Parempi Kuin Ei Mitään-orkesterin vetona viime kesänä naapurin Pasin 50-vuotisjuhlilla.

(Kuunnelkaa loppuun asti, juhlakalu siellä nousee ilmaan ja tulee takaraivo edellä lautalattiaan onneksi hänellä oli paksu peruukki, stetsoni ja riittävä puudutus suojanaan...)

Siirsin studion Tipukanalasta viisikymmentä metriä vasempaan.
Ulkohuoneitten alla olevaan betonilattiaiseen ja -seinäiseen tilaan.
Sormitus voi piisissä olla hiukan hakusessa. Oli pakkasta.

Vanha kappale, jonka muodostelin brittiläisestä nonsense lastenlyriikasta sekä jormakkaasta blues-retoriikasta.
Sain viimein aiheesta omaa korvaa viehättävän tulkinnan.

Istahdin Touko-pojan rumpujen taakse ja potkiskelin haitsua ja bassoa.
Melkolailla ensimmäinen otto. Maanviljelijän kourat eivät ole tehty barremollisointuihin.

Matti, Manne ja allekirjoittanut rytmin, oluen, viinin djempen ja kongien kimpussa aamuyössä.

Oi Oi Siili syntyi hautajaistarpeeseen. Roope teki tekstin, jonka muokkasin laulettavaan muotoon auton alle jääneen siilin haudalle.

Leikimme pihalla leijonahippaa. Jossa yksi on leijona, puu on turva ja tiikerit ovat puussa mutta tulevat syödyksi jos laskeutuvat maahan. Katja 7v. teki tarinan, joka yhdessä sävellettiin.

Koska viskistä, tequilasta, oluesta, viinistä, punssista ja viinasta on tehty jo lauluja mieltin, että sukulaiskansamme perinnejuomasta palinkasta ei vielä sellaista ole. Otin Unkarin lipun värit ja Lapin matkailumainoskuvastoa ja tällainen sekoitus siitä tuli.

Sama kuin edellä.

Härömpi versio.

Tämä on ehdotukseni joululauluskabaan.
Koska tämä on riittävän kaukana sekä joulusta että laulusta.

Kojamo-basisti Jukka keksi Eestinmaalla yhden säkeistön lauluun, joka kuulema tulee olemaan ensi kesän hittikappale. Yksi ammattijuoppo Mikkelin Moision katkaisuasemalla keksi ensimmäisen säkeistön ja minä hyvässä lääkityksessä kaksi viimeistä. Sävelen kanssa ei kauaa turattu!

Kojamo-orkesterin jäsenillä oli epäilys, etten osaisi tehdä laulua tai piisiä, jota voisi soittaa rokkiryhmällä... Tämän jälkeen he ovat asiasta aivan varmoja.

Rokkia Eestä ja doggystyle.

Taas ne chihuahuat menivät eksyilemään! Nyt liukkaammalla männällä.

Laitoin vähän ääntä näihin piiseihin.

Vähän enempi ilman harvesteria tämä.

Sama kuin edellä. Ehkä vaan innostuin uusien kitaravehkeitten saundimaailmasta... Jos tämä kuulostaa siis oudolta ei vika ole teissä.

Kaverin kanssa meillä on tällainen Vakavien Vaikeuksien 141 Tuki-bändi.
Harjoteltiin äsken tulevaa keikkaa varten!!