No niin mistähän alkaisin..Aloitin aktiivisen musiikin kuuntelun 6-vuotiaana (asuin silloin vielä Turussa). Eka juttu mikä kolahti pikkupoikaan oli Marc Bolan & T.Rex ja varsinkin heidän plättynsä Slider & Bolan Boogie. Sitten taisi tulla hevi kuvaan mukaan kun vanhemmat jätkät kuunteli Purplea ja Sabbathia. Musiikin suhteen olen erittäin kaikkiruokainen, mutta kai tuo progressiivinen osasto on lähimpänä sydäntä. Rockbändissä aloitin soitannan 14-vuotiaana ja pari vuotta sen jälkeen isä otti mukaan omaan huttubändiinsä. No ei silti, vaikka aluksi hieman korpesikin soittaa Jätkän humppaa, niin huomasin että siitähän saa kivasti liksaa. Olihan meillä parhaimmillaa 50-60 keikkaa vuodessa. Nyt olen enää pelkkä musiikin kestokuuntelija, vaikka soitin pysyy edellen hyppysissä ja äänikin on vielä jonkinlaisessa kondiksessa. Joo..semmonen 850 keikkaa suurinpiirtein tuli mittariin (suurin osa hää ja sen sellasta. Loppuaikoina oli jos jonkun näköistä progeviritelmää terapiamielessä, muttei ne autotallisaundein pitemmän päälle kiinnostanut ja muutenkin tuli raja vastaan. Musiikki on silti hieno asia, jota ilman kuvittelisin olevan aika karua elää täällä Telluksella. Onhan musiikki ihan oma kielensä; eli sillä voi viestittää niin monenlaista tunnetilaa, ettei mikään maailman kielistä siihen (ainakaan meidän elinaikanamme ) pysty. Että silleen....