Lumisena päivänä olen syntynyt 30.5.1977 ja heti olin koukussa arkipäivän apaattisuuteen/ihanuuteen.



Mikäs tässä Suomenmaassa on tallustella...vähän on sisäänpäin kääntynyt kylläkin. Täynnä toisten totuuksia, jotka muidenkin pitäisi hyväksyä 'hyvällä omallatunnolla'. Kovin kepulaista, mutta pikkuvikoja---makuasioistahan pitää kiistellä!

Musiikkihan on hengellisyyden kanava---väline, jolla puhdistaudutaan. Minulle musiikki merkitsee juuri tätä---valitettavasti kehitys on ollut mielestäni...taantumaan päin.

DCD, Killing Joke, Jimi Hendrix, The Mahavishnu Orchestra, Death, King Crimson, T.I.T.D, Mike Pattonin "sekoilut"...on tai olivat onnistuneet tuottamaan minulle oikeanlaisen purkautumiskanavan.



Napukoita vääntelemällä/kilkatellen symbaaleja/haisevaan mikkiin ölisemällä aika tuppaa nykyään kulumaan varsin mielekkäästi. Ehkäpä liiankin mielekkäästi, koska aika on välissä liiankin kortilla.



Entäpäs teidän arki? Mistä vanne puristaa?





myspace.com/limator