Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 58 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oikein mukava poppikappale ja hyvä, vaikkakin melko yllätyksetön sovitus. Tätä kuuntelisi ihan mielellään paremmalla miksauksella. Nyt basso kumisee kuin jäähallissa ja peittää muiden soittimien nyanssit allensa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mun on vähän vaikea suhtautua tuohon laulutyyliin. Onko se luontainen vai pakotettu? Välittömästi laulun alettua suuni ja kurkkuni asemoitui siten kuin koittaisin itse laulaa noin. Ei tuntunut kovin luontevalta, mutta minähän en olekaan Ville. Toinen ajatus tuosta laulutyylistä oli, että onko tämä jokin parodia? Mistä? Kun tuosta vähän pääsi yli, niin oli kyllä todettava, ettei tässä biisissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Laadukasta kamaa kaikin puolin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällaisen biisin voisi vallan hyvin kuvitella löytyvän Saimaan levyltä. Tämä siis ihan kehuna. En löydä tästä mitään muuta valittamista kuin liian hätäisen lopetuksen. Soundit, soitanto, miksaus, kaikki pelaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tää on tällaista soundtrack-kamaa. Vaikkapa jonkun scifi- tai toimintapätkän lopputekstejä katsellessa tätä kuuntelisi ihan sujuvasti. Vaikka tässäkin on taustalla staattisesti komppaava soitin ja rummut luuppaa, niin tämä jumittaa jotenkin sillai hyvällä tavalla. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä musiikkityyli ei kyllä yhtään ole mun juttu, paitsi jos kyse on parodiasta, kuten Pulkkisen Ruusulaulu, tai Pasilan Karrelle palanut enkeli. Tätä taustaa vasten arvioituna todettakoon, että vaikka en varsinaisesti nauttinut tämän kuuntelusta, löysin tästä paljon hyvääkin. Soundeissa ärsytti joku kilkutin tai mikä lie, joka ensin kuulosti lähinnä rasvaamattomalta pyöränketjulta, ennenkuin aloin kuuntelemaan tarkemmin, että mistä se ääni oikein tulee. Muutoin ihan hyvänkuuloinen sovitus ja miksaus. Ihan hitusen puunattuna voisin hyvin kuvitella tämän johonkin iskelmäradioon tehosoittoon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kun ei ole sanoja, tulee kiinnitettyä huomiota kaikenlaiseen epäoleelliseen, kuten vaikkapa siihen, että komppi jauhaa samaa koko biisin. Ei fillejä, eikä muutakaan vaihtelua. Hieman tylsää on se. Liideissä oli sekä soitto että soundit vähän tönkön puoleisia, mutta taustoissa oli ihan hyvää ja kuuntelukelpoista kamaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämäpä ovelaa. Biisin rakenne on sellainen, että jos olisi soitettu rankemmalla kädellä ja soundeilla, niin täähän olisi ihan perus 13 tusinassa (hard)rock. Mutta tällaisenaan tämä on kohtuullisen omaperäinen, tai ainakin vaikuttaa siltä äkkiseltään. Mun korvaan liidikitara ja laulu tulee vähän väärässä kulmassa. Alkaa ärsyttää, ennenkuin biisi ehtii loppuun asti. Makuasioita sanoi koira, kun pallejaan nuoli. On tässä paljon hyvääkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Udo Dirkschneider ja Brian Johnson saivat jollain ihmeen tavalla yhteisen poikalapsen, joka aikuistuttuaan päätti alkaa tekemään isiänsä rankempaa kamaa. No juu. Tätä pystyy kyllä ihan sujuvasti kuuntelemaan tällainen poprokkarikin, mikä osaltaan kertoo Brutal Angerin kehityskaaresta. Tuntuu, että joka kerta tulee edellistä laadukkaampaa jälkeä ja niin siis nytkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieno iskelmä, noin biisinä siis. Soitossa ja sovituksessa on hyviä elementtejä, vaikka hieman elävyyttä toivoisin lisää. Laulu sen sijaan on kovin varovaista, mitä vielä korostaa se, että se on nostettu särölle asti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taas jälleen kerran soundit ja tuotanto parhaassa a-ryhmässä. Aika tasaisesti soljuva teos, en oikein paikallistanut tästä ainakaan kovin terävää kärkeä. Syksyn tuntua sen sijaan olin havaitsevinani, mutta se tietty saattoi olla tekstin puuttumisen ja kisateeman yhdistelmänä syntynyt illuusio. Niin tai näin, tämä oli sisällöllisestikin tekijänsä parhaassa kolmanneksessa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpa hieno biisi! Raikkaan progressiivinen ote, niin sanoakseni. Muutamissa kohdin laulu hieman särähti korvaan ja tokihan soundeissa ja miksauksessa aina olisi pientä säätämisen varaa, mutta muutoin kyllä osui ja upposi tämä teos. No okei, sen verran vielä kitisen, että loppulaini jäi hieman päälleliimatun oloiseksi, mitä se tietty olikin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Täähän on ihan kelpo biisi ja paljon hyviä elementtejä, mutta valitettavasti kokonaisuus ei kuitenkaan nouse osiensa summaa isommaksi. Kertsi(ksi tulkitsemani osa)n toisteisuuteen olisin kaivannut maanisempaa otetta ja vaikkapa isommalla kädellä paiskotun c-osan lisääminen nostaisi tämän ns. (pahoittelut jo etukäteen tämän ilmauksen käytöstä) nextille levelille. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onko ihan varma, ettei tämän orkesterin nimi ole oikeasti Leevi ja Maustetytöt? No vähän tällaista vitsihuumoria, mutta totuuden siemen siihen ehkä on jemmattuna, mene ja tiedä. Jälleen kerran hyvin sympaattinen esitys ja varsin kelpo biisi. Tekstissä on ideaa, mutta pientä hiomisen varaa siinä ehkä vielä olisi, kuten laulumelodian kuljetuksessakin. Mutta liikaa ei saa hioa, ettei tule tekemällä tehdyn tuntuista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Taas tämän projektin kohdalla joutuu toteamaan, että ihan taidokkaasti sovitettu ja soitettu, mutta soundit pääosin kamalat. Lisäksi sanottakoon, että soolo-osuudet eivät nousseet tarpeeksi esiin, jolloin koko teos jäi vähän hissimusiikiksi. Esittelyteksti oli kiintoisampi kuin itse biisi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämäpä oli hämmentävä kokemus ensikuulemalta. Juuri kun aloin kuvitella kuuntelevani jostain arkistojen kätköistä kaivettua Sielun Veljien ja Kauko Röyhkän keskeneräiseksi jäänyttä yhteisprojektia, siirryttiinkin synahommien myötä johonkin ihan muualle... Toisella kuuntelulla tuli vaikutelma, että tässähän on oikeastaan kaksi biisiä naitettu yhteen. Oliko "hengitä sisko, hengitä syvään" nyökkäys Pispalan suuntaan, vai ihan vaan sattumaa? No mutta kuitenkin. Oikeasti aika kiva kokonaisuus noin biisinä. Tuotantopuoleen kun saisi vähän parannusta, niin tällaista kuuntelisin oikeinkin mielelläni. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aika kiva soundimaailma ja kaikenlaisia kilkatuksia ja kalkatuksia tulee sen verran randomisti, että mielenkiinto säilyy biisin loppuun asti, vaikka kompin ja etenkin jyräävän basson staattisuus käykin jo puuduttamaan. Jonkinlainen irtiotto, nostatus, koukku tjsp. ois kuitenkin tehnyt tälle hyvää. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan alusta ajatukset laukkasi Creamin Badgeen, mutta sitten lähti kyllä ihan erilainen ja oma sävel- & sanateos käyntiin. Mahtavan äkkiväärää menoa. En ole ihan varma, miten suhtautua tuohon sanoitukseen, kun osin kyllä samaistun, mutta en nyt kuitenkaan itse ihan noin synkkänä näe tilannetta. Mahtavan lakonisesti esitetty kertsi. Ei ole lähdetty revittelemään, kun ei kerran ole aihetta ja/tai energiaa. Hämmentävän ristiriitainen kokemus oli tämän kuuntelu, mutta plussan puolelle meni. Niin ja "ikä" ei ole numeroita vaan kirjaimia. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Huumori musiikissa on vaikea laji. Huumorintajuja kun on niin erilaisia. Tai siis mä oletan, että tämä on huumoria, koska muutenhan tässä laulussa ei ole mitään tolkkua. Aamutakit ja pikkarit ei oikein ole sillai bluussin ytimessä, niin sanoakseni. Soitannollisesti ihan kelpo suoritus, vaikka hieman junnaava. Tavallaan sekin kyllä kuuluu lajiin, että ei siitä nyt sakottaakaan voi. Mutta jos huomautuksen kuitenkin antaisin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuten Saying Nothing, niin tämäkin on melko hyvin tehty biisi. Hyvin vähän tästäkin bluesia löytyy, paitsi ehkä tekstistä. Blues-yhteyttä miettiessäni alkoi mielikuvitus laukkaamaan... 60-luvulla kohtalaisesti menestynyt brittibluesbändi on rämpinyt läpi 70-luvun ja onnistunut jotenkin pysymään kasassa uudelle uljaalle 80-luvulle saakka. Bändi on löytänyt uuden tuottajan, jonka kanssa he ovat päättäneet yrittää vielä kerran. Bändin pääasiallisen biisintekijän kuultua The Boys of Summer -biisin kuulaat kitarasoundit, iski inspiraatio. Ja paluu listoille. Sen ainoan kerran. No joo. Tämä tarinointi kertonee ainakin sen, ettei mulla tästä biisistä ole oikeasti paljoakaan sanottavaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oikein mallikelpoinen brittiblues -tyyppinen biisi. Ei mikään omaperäisyyden riemuvoitto, mutta tässä lajissahan on omat lainalaisuutensa ja niiden puitteissa hyvä meininki. Miditorvet on sellainen asia, joka saa mulla aikaan henkisen allergiareaktion. Ne nyt oli tässä niin pienessä osassa, että selvisin hengissä ja muusta soitannosta, varsinkin kitarasooloilusta pystyi nauttimaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuinka blues on Chris Rea? En tiedä, kun en ole kovinkaan laajasti hänen tuotantoonsa perehtynyt, mutta tämä kysymys mulle ensimmäisenä nousi mieleen ja mutu-vastaus on "ei kovinkaan". Soft rockia, poprockia, ehkä häivähdys bluesrockiakin. Genrenillitys jos jätetään sivuun, niin onhan tämä ihan hyvin tehty biisi. Ei sellainen, joka päätyisi mun soittolistalle, mutta se johtuu mun mieltymyksistä enemmän kuin biisin laadusta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jaha. Että kun aika perusbluussiin sotketaan äänikuvassa epämääräisesti pyörivä synapulputus, siitä tulee kosmista? No tuleehan siitä. Hyvä poljento ja mainiot soundit. Vielä kun tuon "Huuliharppukostajan" teemaa etäisesti muistuttavan soitannon tilalle ois saatu aidommalta soundaava, niin täähän hipoisi täydellisyyttä lajissaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kunnon rämebluussi. Nyt ei ole lähdetty keksimään pyörää uudelleen ja miksi olisikaan, kun se toimii! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
En tiedä, enkä arvaa soitinta, mutta kuulostaa ärsyttävältä. Tai ei se sen soittimen vika ole. Vähemmän viiltävällä soundilla, ehkäpä oktaavia alempaa soitettuna tämä olisi ollut selkeästi kuuntelukelpoisempi. Biisihän sinänsä on oikein kelpo, vaikka kovin lyhyt onkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Luddiitti on aivan liian vähän käytetty sana laululyriikoissa. Biisi on taattua Snackea. Laadukas ja oivaltava, hyvin kirjoitettu, sovitettu, soitettu, laulettu ja miksattu. Kuitenkin tässä on mun korvaan ehkä sellanen pieni ärsyttävä pirtsakkuus. Se kai kuuluu tuohon selväpäisyyden julistamiseen, joka sinänsä on kyllä yhtä tarpeetonta kuin juomisesta laulaminen. Paitsi parodiana, mitä kummassakaan tapauksessa kansa ei ymmärrä, kuten näissä lyriikoissakin vienosti viitattiin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
80-luvun ZZ Top löysi Nintendon. Vielä kun ois saanut pari riviä sellaista Gibbons-tyylistä voksuilua. Tällaisenaan oli vähän tylsä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kahteen minuuttiin on saatu usein puristettua ihan kokonaisia biisejä, joihin ei kaipaa mitää lisää. Tässä kuitenkin tuntuu kaikki jäävän vähän kesken. Lopetuskin kuulostaa siltä, että ei nyt muutakaan keksinyt. Tykkäsin silti monesta asiasta tässä. Itseasiassa kaikki kuulosti hyvältä paitsi se säröisempi liidikitara. Sen soundia, fraseerausta ja paikkaa äänikuvasssa oisin vielä hionut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Blues on acid. Näissä Cedar Bearsin biiseissä on aina sellainen jännä ominaisuus, että vaikka en periaatteessa kuuntele tällaista, niin näihin sitten kuitenkin jää aina vähän jumiin. Näitä voisi olla hauska kuunnella livekokoonpanolle sovitettuna jossain mukavassa ympäristössä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Hieno biisi. Tässä kyllä yhdistellään kaikenlaista jännää, tai siis mun korvat ja aivot hakee automaattisesti vertailukohtia. Laulusta tulee etäisesti mieleen Hearthill, kun taas soitannosta ja äänimaailmasta ajatukset lennähti 80-90 lukujen taitteen Daniel Lanoisin tuottamiin levyihin. Sanoitukset on mielen synkkyydestä huolimatta aika pop-purkkaa ja kokonaisuus on tutun tuntuisista elementeistä huolimatta uniikki. Lopun "helkutti irti" -meiningistä iso plussa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Bluesista tämäkin tyylilaji ponnistaa, mutta aika kauas on etäännytty. Jotenkin tästä tulee mieleen ajatus sellaisesta, että Black Sabbathin varhaiset demot olisi voineet kuulostaa tältä, jos se olisi ollut Iommin & kumppaneiden eka bändi. Toisaalta kertsistä, varsinkin sen vikasta rivistä tulee mieleen biisi nimeltä Fever, jonka alkuperäinen esittäjä on rhythm & blues -artisti Little Willie John. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Saatetekstiä lukemattakin tästä tulee hieman sellainen huumorimusiikki-viba. Ihan odottaa, että milloin joku oman elämänsä jaakkoteppo tai ämmaanumminen alkaa laulaa. No ei se ala. Toisteinen instrumentaali on mulle vähän vaikea laji. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämähän on osaavasti sovitettu ja soitettu. Midin sijaan aidommat soundit, niin tämän ehkä kuuntelisi ihan mielikseenkin. Vibrafonista plussa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tässä on jätetty genre merkitsemättä, enkä mäkään kyllä keksi mitä tämä on. Ei bluesia, mutta kyllä tällainen biisi voisi löytyä jonkun brittibluesista ponnistavan rock-bändin houreisimmalta levytykseltä. Tykkään tän tunnelmasta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tämähän on pohjimmiltaan tanssilavojen rautalankaiskelmää ja sellaisenaan kovin vähän blues. Hieman raakilemainenkin vielä, mutta tuosta saisi kyllä oikeinkin hienon biisin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Blues voidaan kuin voidaankin tuoda tähän päivään. Tai enhän mä tän päivän musiikista mitään tiedä, kun oon tällainen wanha pieru, mutta siis kuitenkin selvästi lähemmäs tätä päivää. Jos Marilyn Manson olisi tehnyt blues-biisin jollekin niistä alkupään levyistään, joissa oli tuottajana Trent Reznor, se olisi voinut kuulostaa tämän suuntaiselta. Pidän tästä soundimaailmasta, biisikin on oikein ok ja roppakaupalla lisäpisteitä siitä, että tullaan blues-skabaan ihan erilaisella kulmalla kuin muut, vaikka pysytään ns. kaavassa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan hiton hyvä biisi! Miksausta voisi vielä miettiä uudestaan. Nyt on hieman tasapaksu meininki, eikä esim. kertsi lähde ihan ansaitsemallaan tavalla lentoon. Liekö laulusoundissa haettu sellaista Tehosekoitin -meininkiä, joka kyllä tuon lauluäänen kanssa jotenkin toimiikin, mutta vähän sitten jää kuitenkin hähmäiseksi. Tekstihän ei sinänsä mitään maailmoja mullistavaa sisällä, mutta olisi siitä silti kiva saada vielä vähän paremmin selvää. No niin, meni marmattramiseksi, mutta muistinhan jo mainita, että ihan hiton hyvä biisi! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Soitannoltaan, yleissoundiltaan ja ihan biisinäkin mainio. Pakotti kuuntelemaan toisenkin kerran. Harmillisesti laulu jäi suorituksena ja miksauksessa turhan varovaiseksi, mikä hitusen verottaa kokonaisuutta. Viimeinen isku tuli korviini sellaisella kulmalla, että toivoin sen olevan valelopetus, jonka jälkeen tulisi vielä grande finale. Kiinnostava veto ja sehän on täydellisyyttä tärkeämpää. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpahan muuten hieno biisi! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulusoundia ja rumpuja lukuunottamatta tämä voisi olla jonkun 80-luvun Eppu-levyn niitä vähemmän soitettuja raitoja. Todella maukasta kitarointia. En kyllä tiedä, onko tässä mitään jouluista, mutta hyvä niin. Biisi toimiikin sitten ympäri vuoden. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Maukkaan kuuloista menoa! Tyyliin sopivien voksujen kanssa tästä saisi leivottua hyvinkin uskottavan rokkirallin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpa hyvä biisi ja hyvin soitettukin. Harmi vaan, että kokonaissoundi on ruuvattu säröytymiseen asti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämän voisi kuvitella kuulevansa Tshernobylistä kertovan leffan tai sarjan soundtrackillä. Ehkä alku- tai loppukrediiteissä. Hienosti rakennettu soundipaletti ja johdonmukainen rakenne. Itsenäisenä sävelteoksena ehkä jäi kuitenkin hieman vajaaksi jotenkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
On totta, että liika hierominen voi pilata biisin, mutta tätä olisi kyllä voinut vähän enemmän hieroa. Rumpuraitaan hieman vaihtelua ja eloa ja soundeihin tarkempaa huomiota. Kliini kitara kuulosti hienolta, mutta säröskebat oli vähän turhan raa'at. Tai ainakaan eivät minusta istuneet biisin luonteeseen. En ole mitenkään yletön instrumentaalien ystävä ja siksi mietin tämänkin biisin kohdalla, että jaksaako tämä kantaa ilman tekstiä. Kaikesta tästä murmutuksesta huolimatta löysin tästä hyviäkin elementtejä ja kuuntelen nyt toistamiseen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Aivan mahtava biisi. Ja huikean lahjakas tyyppi, jos tämä tosiaan on "yhden miehen bändi". Soitatin tämän kaverilleni saatesanoilla "hienoa folkimman Zeppelinin henkistä menoa, pienillä progemausteilla", johon tuli vastapalloon kuitti: "Toihan oli Kova! Mulle tuli enemmänkin Jethro Tullin akustiset vedot mieleen." Ja toden totta, kyllähän se Jethro (ei se turkulainen) tästä myös löytyy. Eipä siinä. Jos on hyvä musiikkimaku, tyylitajua, soittotaitoa ja terävä biisikynä, voi saada tällaisia helmiä aikaan! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuotantoarvot kohdillaan ja kaunis tarina. <3 Jos nyt pakko on jostain motkottaa, niin tohon laulamiseen panostaisin enemmän. Jäbä on supermusikaalinen ja osaa laulaa stemmoja ja kööriä, ni miten toi liidaaminen on noin ontuvaa? Paitsi sitten, kun lauletaan korkealta ja tarvii siis vähän puristusta, ni kyllähän muuten lähtee! No mut siis hyvä biisi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
On kyllä vibet kohdillaan. Ehdottomasti jatkoon tän kanssa! Sisältöä ja rakennetta lisää vaan, niin hyvä tulee. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tempoa rutkasti lisää, komppiskeboihin säröä ja liidiskebat oktaavia ylempää. Sitten tässä olisi mitä mainioin punk-ralli. :) No joo. Ihan kelpo kappale ja viehättävä tarina, mutta hieman laiskanpulskea toteutus. Ei oikein jaksa vetää. Vaikka nyt ei punkiksi lähtisi muuttamaan, niin pari piirua tempoa lisää ja/tai terävämpi ote soitantoon tekisi tästä minun korviini kuuntelijaystävällisemman. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oih! Olin vallan unohtanut tämän. Aevan loistava edelleen!! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mukavan kuuloinen ja melko koukuttavakin kappale. Jos olisit vaivautunut vielä viimeistelemään lopetuksen, niin olisi ollut miltei täydellinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kiitos muistutuksesta! Rush teki aikanaan minuunkin suuren vaikutuksen, pitäisikin katsoa se taas pitkästä aikaa uudestaan... Se mitä kyseisestä rainasta ja sen soundtrackista muistan, niin tässä mennään kyllä aikalailla keveissä tunnelmissa siihen nähden. Helppoa kuunneltavaa, kuten valitsemastasi genrestäkin voi päätellä. Sinänsähän tässä biisissä ei ole mitään kovinkaan mullistavaa, mutta soundimaailma on käytettyyn instrumentaatioon nähden kohdillaan ja kitarointi aivan tolkuttoman tyylikästä kaikessa kurinalaisuudessaan. Toki toivoin, että tähän olisi tullut vielä kliimaksiksi vähän isommalla kädellä vetäisty soolo, mutta se on mun näkemys ja tämä on sinun. Tyylikästä, arvostan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kaunis kappale, jonka stemmalaulut kuulostavat erityisen makoisilta mun korvaan. Kelpo kokonaisuus niin biisinä, kuin soundiltaan. Ainoa pienen pieni särö tässä on nuo liidikitarat, jotka ovat hieman kömpelöt, nekin tosin ihan sillai hellyyttävällä tavalla ja ymmärrän kyllä niiden idean. Tykkään! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Leppoisa ja simppeli biisi, kuitenkin täynnä hienoja yksityiskohtia ja äkkivääryyksiä. Ei ole liian puunatut soundit, vaan mukavan rosoinen meno. Kelpo lyriikat ja kaikenkaikkiaan erittäin sympaattinen esitys. Sillai hyvällä tavalla. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kova. On! Komppaan edellistä kommentoijaa siinä, että säkkärin laulu yllätti ja tokalla kuuntelulla varsin plus-merkkisesti. Muutenkaan mulla ei ole tavoistani poiketen mutisemista voksuista. Alun ja lopun riffi on perhanan tykki, mutta biisin ansiot ei suinkaan ole vain sen varassa. Krisselle lisäpiste lopun kellon kilkutuksista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensireaktio on, että intro on liian pitkä. Siinä pitäisi tapahtua enemmän tai sitten sen pitäisi jumittaa vielä maanisemmin. Siinä miinukset. Progorava on jälleen ylittänyt itsensä, monessakin mielessä. Aivan loistava biisi. Sävellys ja sovitus toimii, soundit myös ja sanottava on painavaa. Mua on aina hieman vaivannut Progoravan laulusoundi. Se on taas parempaan päin, mutta erityisesti merkillepantavaa on se, että ne normisoundista poikkeavat voksut toimivat parhaiten. Lakonisen ulosannin takana piilee laulaja! Nyt rohkeasti esiin sieltä, mars mars! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tämon hyvä! Ja kiva! Eri mainiot retrosoundit ja tunnelma kohdillaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ehkä mä oon vaan niin poppis, mutta kyllä tää on mun mielestä Progoravan tähänastisen tuotannon parhaimmistoa, ellei jopa paras tsibale. Eläköön hyvät (teko)syyt! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Onpa hemmetin hyvä biisi! Täällä kun on näitä vaikutteita heitelty, niin Indicaa en oikein löytänyt, YUP:ta kylläkin, lisäksi minulle tulee hetkittäin mieleen 70-luvun suomiprogebändi Tabula Rasa. Komppiskeban ja urkujen yhteispelistä plussaa isosti. Soundit kohdillaan, toimii. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämähän toimii kuin kirves purkinavaajana! Ei mitenkään hienovaraista, mutta sitäkin tehokkaampaa. Tämä biisi on uudesta materiaalimatskusta mun suosikkilistan kärkisijoilla. Vaikken aivan jaakaan edellä kommentoineen Progoravan näkemyksiä, ainakin siinä olemme samaa mieltä, että aineksia riittää. Varsinkin biisin pääriffillä on kiusallinen taipumus juuttua korvamadoksi. Koukukasta menoa löytyy muutoinkin. Soundit toimii, jopa joskus aiemmin kritisoimani kliinimmät kitarat kuulostavat hyviltä. Aina pitää silti jotain kitistäkin. Toistan tässä nyt jälleen kerran itseäni ja pyydän, suorastaan vaadin, että alatte näissä levytyksissänne käyttämään isommin laulustemmoja. Nii ja toi skittasoolo! Se oli selvästi mietitty ja huolella soitettu. Tuli vähän sellainen kieli keskellä suuta soitetun tuntu siitä ja se taas oli ehkä vähän ristiriidassa biisin muuten niin rullaavan menon kanssa. Vähän enemmän saisi lähteä lapasista, toki tiettyjen raamien puitteissa. Erittäin vahva kokonaisuus kuitenkin jälleen kerran. Hyvä pojat! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Ihan loistava! Mitä tähän muuta voi sanoa? <3 | ||
