Yrittäminen itsensä nolaamisen uhallakin on joillakin verissä. Jos kuitenkin kerran onnistuisi...
Tämä biisi on omistettu Pentille, läänin toiseksi parhaalle sulkapalloilijalle vuonna 2002.
Biisi meille, joilla on farmariauto, omakotitalo, kultainen noutaja ja pensasaita, ja joiden on pakko lähteä pankkiin lainanhakuun, kun naapuri ostaa uuden auton.
Haikailua kadonneen Itä-Euroopan perään. Eikö siinä sentään ollut hohtoa, kun työväenlaulut soivat ja isoveli valvoi? Nykyään piikkilangan tilalla on Mäkkärin valomainos.
Livenauhoitus Raanion Ryhdin toistaiseksi viimeiseksi jääneeltä keikalta urheiluseuran kauden päättäjäisistä Keskuskentällä 13.10.1995.
Lainaus sanomalehtijutusta:
”Bändi oli jo melko reilusti ylittänyt tilaisuuden huviluvassa määrätyn ehdottoman takarajan keikan kestolle, mutta ei malttanut lopettaa öistä "möykkäänsä", koska kentälle oli pikkuhiljaa valunut kaupungin kaduilta bändin kaikkien aikojen suurin yleisö! Monituhatpäisen yleisön huumaannuttamana valtasi bändin aito rock-henki, mikä sai heidät uhmaamaan jopa paikalle näyttävästi saapuneita...
Biisi siitä, miltä tuntui, kun oma rakas matkusti Uuteen Seelantiin. Malta kuunnella intro loppuun, kyllä se siitä käynnistyy... Tunnelmaa, stemmalaulua ja ikävää.