Jokohan sitä olisi pidetty hiljaiseloa tarpeeksi kauan. Tässä on biisi. Sinä olet kuuntelija. Minä olen Progorava.

No niin. Pitkä tauko takana ja Progorava on päästetty kahleista irti. Tyyli ei ehkä ole edellisen levy sfääreissä mutta eikös uusiutuminen ole hyvä asia? Otetaan matka pimeään koleaan metsään. Kaikki on muuttunut. Olet yksin. Ehkä. Ilokseni Ahlfors suostui jälleen kannujen taakse maineensa menetyksen uhallakin. Rohkea mies.

Tässä jälleen uutta musiikkia lähiön puristuksesta. Puhtaanapitolaitos on lomalla ja aurinko on kuivattanut ojat ja purot. Jipii. Rumpui pahoinpiteli jälleen Kristian Ahlfors. Ahlfors on kova jätkä.

Toinen maistiainen tulevalta levyltä. Kappale "kauneinta" Suomea. Introvertin kapinahuuto. Uusia kokeiluja. Rummuissa jälleen Kristian Ahlfors.

Pian julkaistavan debyyttilevyn ensimaistiainen! Ei helpoin kappale levyllä mutta kuvastaa hyvin kokonaiskuvaa. Viimeinen levylle tehty kappale, joka myös kertonee hyvin suunnan, mihin ollaan menossa jatkossa. Hieman funkahtavan progressiivinen kiertue läpi ihmismielen. Rummuissa maestro Kristian Ahlfors. Olkaa hyvä: Sade.

Tässä Suomalaisen musiikin päivän ratoksi ihka uutta Progoravaa. Tarina periksiantamattomuudesta. Se voipi olla välillä ihan hyvä juttu ihmisessä. Järkevästi annosteltuna. Enpä tähän nyt muuta keksi saatesanoiksi. Rummuissa tällä kertaa Kristian Ahlfors. Olkaapa hyvä.

No niin. Uusiksihan se kappale meni. Välillä on mukava kokeilla uusia tuulia. Lisävoimia lauluihin hain ensimmäistä kertaa muualta. Liidilaulut tempaisi nauhalle Michka Hoffren. Tuossa sukunimessä pitäisi olla sellainen hipsu een päällä mutten osannut moista lisätä. Anteeksi. Herra Ahlfors loihti jälleen rummut.

Tämä jo kertaalleen julkaistu parisuhderalli jäi kaivertamaan mieltä, joten päätin ehostaa sitä hieman. Lopulta kaikki muu meni uusiksi yhtä lauluraitaa lukuunottamatta. Lasse Sevonkari takoi uudet tummut. Minusta tämä ansaitsee uudelleenjulkaisun tällä uudella toteutuksella. Olkaa siis hyvä.

No niin. Vaikea talvi on lusittu ja kuona on nyt lakaistu biisin sanoiksi ja nuoteiksi notkumaan ilman aalloilla. Rumpuja loihti jälleen Kristian Ahlfors. Iso kiitos siitä. Olkaa hyvä. Tässä hieman vastapainoa kesälomafiiliksiinne :)

Tarina siitä miten vaikeina hetkinä täytyy löytyä rohkeutta tehdä valintoja, jotka onnistuessaan voivat olla erittäin palkitsevia. Laulu kahdesta ihmisestä ja rakkaudesta. Kyllä näitä vielä maailmaan mahtuupi. Rummuissta tällä kertaa Jaakko Juva.

Vähennetääs välillä säröä ja lisätään rytmiä, luomu-"laulua" ja kitaroita. Hämmennetään soppaa vielä kera katkerien sanojen ja ontuvien riimien. Progorava poistuu jälleen mukavuusalueeltaan ja kokeilee uutta. Sotkuinen Pajani hiljenee taas hetkeksi mutta uutta tulee kyllä taas. Rummuissa jälleen Lasse Sevonkari.