Verrattuna tuohon aikaisemmin kuuntelemaani Sukupuu-kappaleeseen,
tässä oli enempi kokeilevaa henkeä ja siitä kiitosta. Primus tulee tästä
mieleen, sillä vähän samanlaista riffiä veivattiin tuossa kuin mitä Claypoolilla
on tapana vääntää - tässä tosin kitaralla. Vokaalisuoritus oli kuitenkin
minusta hivenen kaavamainen, oli ikäänkuin keskitytty saamaan sanat
kunnialla purkkiin ja juttu oli ehkä siksi mennyt suorittamiseksi. Lisäksi
tylsälle kaverille lyriikoiden sanoma oli vaikea hahmottaa. Tulkitsin
sanoissa mainitusta kissan hännänalta tapahtuvasta suhautuksesta,
että koko konsepti saa ansionsa mukaan ns. uriinin sävyissä. Kissat tietää
hommat!