Tämän biisin mä olentehnyt yhdessä parhaan ystäväni Aulis Salosen kanssa noin vuonna 1974- 75 kauhean kännin kera. Me ollaan ryypätty kello kahteen taikka kolmeen asti ja sitten saimme päähämme , että pitää tehdä taidetta. Olimme Auliksen mökillä viettämäss kesäyötä, se oli sama kerta kun Rosengrenin Untta halasi kiuasta ja voi vittu kun hän näytti pahalta seuraavana aamuna, kun hän tuli esiin.Ihan palanut poski ja kädet. Huh huh !
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
kudusai 28.06.2004 Olipas se haikean puoleista. Kyllä tämä näin väsyneessä olotilassa miellytti mieltä ja korvaa. Hyvä. |
|
|||
10
|
Kfied 26.06.2004 Saatetarina oli suorastaan viihdyttävä, joskin traaginen. Tämä styge onkin tuttu myös Johannes Virolaisen (RIP) esittämänä. |
|
||